"Jes, olen taas ylittänyt itseni!": Musiikkiopistossa opiskelevien viulunsoitonoppilaiden ja heidän vanhempiensa ajatuksia esiintymisestä

Abstract

Tämä laadullinen opinnäytetyö tutkii musiikkiopistossa opiskelevien viulunsoitonoppilaiden esiintymiskokemuksia. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, millaisia kokemuksia oppilas saa esiintymisiin valmistautumisista ja itse esiintymistilanteista, sekä minkälaisia muistoja esiintymiset jättävät. Myös esiintymisiin läheisesti liittyvät jännityksen tuntemukset olivat yhtenä tutkimuskysymyksenä. Työ pohtii myös esiintymisten merkityksellisyyttä sekä valottaa oppilaiden toiveita tulevia esiintymisiä ajatellen. Työn taustaluvuissa kerrotaan yleisesti lapsen soittoharrastuksesta musiikkiopistossa, vanhempien roolista harrastuksen tukijana sekä esiintymistaitoihin ja jännittämiseen vaikuttavista tekijöistä.

Tämä opinnäytetyö on tapaustutkimus. Sen varsinainen aineisto on kerätty haastattelemalla seitsemää musiikkiopiston viulunsoitonoppilasta sekä heidän vanhempiaan. Haastattelut toteutettiin puolistruktuoituina teemahaastatteluina ja aineistoa analysointiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tärkeimmäksi taustakirjallisuudeksi nousi Sibelius-Akatemian esiintymis- ja oppimisvalmennuksen lehtorin FT Päivi Arjaksen ajatukset ja tutkimukset. Muita lähteitä olivat sekä suomalainen että kansainvälinen kirjallisuus ja internetlähteet musiikkipedagogiikan, taidekasvatuksen, psykologian ja musiikkitieteen aloilta.

Opinnäytetyö toi viulunsoitonoppilaiden ja heidän perheidensä äänen kuuluviin koskien koko esiintymisprosessia. Tärkeäksi koettiiin kodin ja musiikkiopiston välinen yhteistyö. Esiintymisprosessi nähtiin merkityksellisenä ja opettavaisena kokemuksena. Esiintymisistä ajateltiin pääasiassa myönteisesti ja niihin suhtauduttiin mutkattomasti erilaisista jännityksen tuntemuksista huolimatta. Vuorovaikutus yleisön kanssa oli ilmeistä ja se vaikutti konsertin yleiseen tunnelmaan. Yhteissoitto oli kaikille oppilaille mielekästä, mutta niiden rinnalle kaivattiin myös omia sooloesiintymisiä. Opetellut rutiinit auttoivat esiintymishetkellä, samoin keskittyminen tekemiseen, myönteinen ajattelu omasta osaamisesta sekä perheen ja ystävien tuki. Onnistuneen esiintymisen kriteeristö oli kuitenkin jokaisella oppilaalla erilainen ja epäonnistumisen sattuessa vastoinkäymisestä palautuminen ei ollut kaikille oppilaille helppoa. Esiintymisten jälkipuintiin olisikin tarpeellista jatkossa kiinnittää enemmän huomiota. Samoin niihin tekijöihin, jotka oppilaiden mielestä tekivät konserteista esiintyjäystävällisempiä.

Opinnäytetyö kuvastaa osaltaan oppimisprosessiani musiikkipedagogina ja toivon, että sitä voivat hyödyntää kaikki lasten ja nuorten kanssa musiikkiopistossa työskentelevät. Opinnäytetyön aiheen jatkokehittelyssä nousi esiin haastattelututkimus laajemmalla otannalla, niin soitinvalikoiman kuin osallistujien määrän osalta. Myös esiintymiskoulutusta tulisi musiikkiopistoissa kehittää entisestään, jotta oppilaissa piilossa oleva potentiaali saataisiin esiin.