Tajunnantason arviointi Glasgow'n kooma-asteikolla - Opetusvideo: Sairaanhoitajan näkökulma
Kara, Essi; Nieminen, Lotta-Liisa (2020)
Kara, Essi
Nieminen, Lotta-Liisa
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057291
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057291
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä Metropolia Ammattikorkeakoululle kirjallisuuskatsauksen pohjalta opetusvideo. Tarkoituksena oli kuvata, mitkä ovat yleisimmät tajuttomuuden syyt, miten sairaanhoitaja käyttää Glasgow’n kooma-asteikkoa potilaan tajunnantason arvioinnissa ja luoda opetusvideo sairaanhoitajaopiskelijoiden teoriaopintojen tueksi. Tavoitteena on lisätä sairaanhoitajaopiskelijoiden valmiuksia tunnistaa yleisimmät tajuttomuuden syyt sekä käyttää Glasgow’n kooma-asteikkoa potilaan tajunnantason arvioinnissa. Opinnäytetyö vastaa myös kysymykseen, millainen on hyvä opetusvideo.
Potilaan peruselintoimintojen tarkkailu kuuluu sairaanhoitajan perusosaamiseen riippumatta siitä, missä hän työskentelee. Glasgow’n kooma-asteikkoa voidaan käyttää potilaan tajunnantason tarkkailuun. Tajunnantaso ja sen muutokset voivat kertoa esimerkiksi myrkytyksestä, hapenpuutteesta tai verenvuodosta kallon sisällä. Glasgow’n kooma-asteikko määrittää pisteet silmien liikkeelle, puhevasteelle sekä motoriselle vasteelle. Maksimipistemäärä asteikosta on 15 pistettä ja minimipistemäärä kolme pistettä. Pistemäärät korreloivat loogisesti tajunnantason tilaan. Esimerkiksi kolme pistettä viittaa potilaaseen, joka ei avaa silmiään ja puhe- tai motorista vastetta ei ole lainkaan, kun taas 15 pistettä viittaa potilaaseen, joka on orientoitunut aikaan ja paikkaan.
Glasgow’n kooma-asteikkoa on tutkittu monelta eri kannalta kansainvälisesti, missä tilanteissa se toimii parhaiten, mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet ja kuinka hoitotyön ammattilaiset osaavat käyttää sitä työssään. Suomessa asiaa on tutkittu hyvin vähän, siihen nähden, kuinka paljon sitä käytetään hoitotyössä. Suomalaista osaamista tulisi aktiivisesti verrata kansainväliseen tietoon ja sen mukaan myös päivittää osaamista työelämässä.
Potilaan peruselintoimintojen tarkkailu kuuluu sairaanhoitajan perusosaamiseen riippumatta siitä, missä hän työskentelee. Glasgow’n kooma-asteikkoa voidaan käyttää potilaan tajunnantason tarkkailuun. Tajunnantaso ja sen muutokset voivat kertoa esimerkiksi myrkytyksestä, hapenpuutteesta tai verenvuodosta kallon sisällä. Glasgow’n kooma-asteikko määrittää pisteet silmien liikkeelle, puhevasteelle sekä motoriselle vasteelle. Maksimipistemäärä asteikosta on 15 pistettä ja minimipistemäärä kolme pistettä. Pistemäärät korreloivat loogisesti tajunnantason tilaan. Esimerkiksi kolme pistettä viittaa potilaaseen, joka ei avaa silmiään ja puhe- tai motorista vastetta ei ole lainkaan, kun taas 15 pistettä viittaa potilaaseen, joka on orientoitunut aikaan ja paikkaan.
Glasgow’n kooma-asteikkoa on tutkittu monelta eri kannalta kansainvälisesti, missä tilanteissa se toimii parhaiten, mitkä ovat sen hyvät ja huonot puolet ja kuinka hoitotyön ammattilaiset osaavat käyttää sitä työssään. Suomessa asiaa on tutkittu hyvin vähän, siihen nähden, kuinka paljon sitä käytetään hoitotyössä. Suomalaista osaamista tulisi aktiivisesti verrata kansainväliseen tietoon ja sen mukaan myös päivittää osaamista työelämässä.