"Rakas harjoittelupäiväkirja" : viulunsoitonopettajan herääminen muusikkouteen
Pohjola, Anna (2011)
Pohjola, Anna
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061612182
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061612182
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni olen jäsentänyt viulunsoiton osa-alueita, joita täytyy ottaa huomioon tavoitteellisen harjoittelun organisoinnissa. Alkuvaiheessa työprosessiini vaikuttivat urheiluvalmennuksen käsitteet superkompensaatio ja kuormitus. Olin kiinnostunut siitä, toimisiko harjoitusvaikutus viulunsoiton opiskelussa samalla tavalla kuin urheilussa. Suunnitelmallisesti työskennellen ensimmäisiä hahmotelmiani omasta harjoituspäiväkirjastani hyväkseni käyttäen testasin tätä omassa harjoittelussani. Tarkoitukseni oli tehostaa omia työtapojani kehittyäkseni teknisesti ja taiteellisesti ammatissani, jota olin harjoittanut opettajana yli kymmenen vuoden ajan.
Toteutuneen harjoittelun ja oman soittokuntoni kohoamisen myötä esille nousi odottamattomia asioita musiikkisuhteeseeni liittyen. Huomasin, että minulle ei harrastuksen muututtua ammatiksi ollut koskaan muodostunut identiteettiä muusikkona eikä esiintyjänä. En ollut alitajuisesti kokenut olleeni oikeutettu musiikin esittämiseen kuulijoille. Osaltaan tajusin sen johtuneen yksipuolisesta viulistisesta tavastani lähestyä musiikkia kokonaiskuvan jäätyä heikosti sisäistetyksi. Yksi syy aikaisempiin epäonnistumisiin pääsykoe- ja tutkintotilanteissa saattoi juuri olla tämä epävarmuuteni itse musiikin sisällöstä. Projektin loppuvaiheessa minulle yhä tärkeämmäksi asiaksi musiikin opettelun rinnalle nousi psyyken harjoittaminen oppimista ja esiintymistä tukevaksi. Olin myös vähitellen aloittelemassa minulle käytännössä uutta harjoittelumuotoa, mentaaliharjoittelua.
Sivuan työssäni Johann Sebastian Bachin Sooloviulupartitan nro 1 h-molli, BWV 1002 harjoittelun etenemistä. Se oli tärkein työstämäni kokonaisuus prosessin aikana, ja käytin sen opettelemiseen joitain minulle uusia opiskelutekniikoita. Mm. tämän teoksen ja opinnäytetyön työstämisen myötä päädyin pohtimaan tunteisiin, tulkintaan ja luovuuteen liittyviä asioita, jotka tässä opinnäytetyössä jäävät kuitenkin hieman taka-alalle.
Työn näkyvä lopputulos on ensimmäiset versiot harjoitussuunnitelmista omaa käyttöäni varten viulunsoitonopiskelijana ja –opettajana. Työn kauaskantoisempi osa, oman harjoitteluni reflektoinnin aloittaminen kirjoittamalla, osoittautui ensimmäiseksi askeleksi prosessissa oppia paremmaksi, esiintymiseen tähtääväksi harjoittelijaksi. Toivoakseni jokainen, joka taistelee oman harjoittelunsa puutumisen estämistä vastaan, voi hyötyä työn lukemisesta.
Toteutuneen harjoittelun ja oman soittokuntoni kohoamisen myötä esille nousi odottamattomia asioita musiikkisuhteeseeni liittyen. Huomasin, että minulle ei harrastuksen muututtua ammatiksi ollut koskaan muodostunut identiteettiä muusikkona eikä esiintyjänä. En ollut alitajuisesti kokenut olleeni oikeutettu musiikin esittämiseen kuulijoille. Osaltaan tajusin sen johtuneen yksipuolisesta viulistisesta tavastani lähestyä musiikkia kokonaiskuvan jäätyä heikosti sisäistetyksi. Yksi syy aikaisempiin epäonnistumisiin pääsykoe- ja tutkintotilanteissa saattoi juuri olla tämä epävarmuuteni itse musiikin sisällöstä. Projektin loppuvaiheessa minulle yhä tärkeämmäksi asiaksi musiikin opettelun rinnalle nousi psyyken harjoittaminen oppimista ja esiintymistä tukevaksi. Olin myös vähitellen aloittelemassa minulle käytännössä uutta harjoittelumuotoa, mentaaliharjoittelua.
Sivuan työssäni Johann Sebastian Bachin Sooloviulupartitan nro 1 h-molli, BWV 1002 harjoittelun etenemistä. Se oli tärkein työstämäni kokonaisuus prosessin aikana, ja käytin sen opettelemiseen joitain minulle uusia opiskelutekniikoita. Mm. tämän teoksen ja opinnäytetyön työstämisen myötä päädyin pohtimaan tunteisiin, tulkintaan ja luovuuteen liittyviä asioita, jotka tässä opinnäytetyössä jäävät kuitenkin hieman taka-alalle.
Työn näkyvä lopputulos on ensimmäiset versiot harjoitussuunnitelmista omaa käyttöäni varten viulunsoitonopiskelijana ja –opettajana. Työn kauaskantoisempi osa, oman harjoitteluni reflektoinnin aloittaminen kirjoittamalla, osoittautui ensimmäiseksi askeleksi prosessissa oppia paremmaksi, esiintymiseen tähtääväksi harjoittelijaksi. Toivoakseni jokainen, joka taistelee oman harjoittelunsa puutumisen estämistä vastaan, voi hyötyä työn lukemisesta.