Kotoutuminen tukiasumisyksikössä: Täysi-ikäisten ja työntekijöiden näkökulmia kotoutumisesta

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää täysi-ikäisten, alaikäisenä ilman huoltajaa Suomeen tulleiden oleskeluluvan saaneiden nuorten kokemuksia kotoutumisesta pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa tukiasumisyksikössä. Tavoitteenamme oli tuottaa tietoa, jota kyseisen yksikön henkilökunta voi hyödyntää oman toimintansa kehittämisessä. Aineistoa voi hyödyntää kyseisen asumisyksikön toiminnan kehittämisessä sekä muiden tukiasumisyksiköiden ja perheryhmäkotien toiminnassa. Saadaksemme mahdollisimman laajan ja monipuolisen aineiston, halusimme selvittää yksikössä asuneiden nuorten kokemusten lisäksi työntekijöiden näkökulmaa kotoutumiseen.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tietoperusta muodostui kotoutumiseen liittyvästä teoriasta ja tutkimuksista, elämänhallinnasta, nuoruudesta ja lastensuojelun jälkihuollosta. Aineiston keruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua. Haastatteluiden teemoja olivat arki yksikössä, elämänhallinta, työntekijöiden toiminta, omat toiveet, nykyhetki ja tulevaisuus. Haastattelimme kahta asumisyksiköstä omilleen muuttanutta nuorta, kahta jälkihuollon työntekijää sekä asumisyksikön ohjaajaa. Haastatteluaineiston analysointi tapahtui teemoittelun avulla.

Haastatteluista kävi ilmi, että nuoret saavat niin yksikön työntekijöiden kuin myös jälkihuollon työntekijöiden toimesta yksilöityä tukea kotoutumiseen perustuen nuorten omiin tarpeisiin. Haastattelemamme nuoret kokivat, että heitä autetaan ja tuetaan riittävästi ja aina tarpeen mukaan. Yksikön toimintaa voisi kehittää kiinnittämällä enemmän huomiota nuorten itsenäistymiseen liittyviin taitoihin omilleen muuton lähestyessä. Lisäksi voisi olla perusteltua lisätä jälkihuollon ja yksikön työntekijöiden välistä yhteistyötä. Jälkihuollon työntekijät ovat läsnä nuorten elämässä omilleen muuton jälkeen ja he omaavat erityisesti tietoa nuorten tuen tarpeista tässä elämäntilanteessa. Yksikössä olisi siis mahdollista keskittyä vahvemmin tukemaan nuoria niissä asioissa, jotka näyttäytyvät jälkihuollon näkökulmasta edelleen haastavina omilleen muuton jälkeisenä aikana.