Vuorovaikutus aivovammapotilaan ohjauksessa
Mikkola, Mirjami; Jauhiainen, Terhi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005087963
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005087963
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata vuorovaikutusta aivovammapotilaan ohjauksessa. Tavoitteena on, että saatua tietoa voidaan hyödyntää aivovammapotilaan ohjauksen kehittämisessä. Työ on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena hoitotieteellisten artikkeleiden pohjalta. Artikkeleita valikoitui katsaukseen seitsemän. Tiedonhaussa käytettiin sähköisiä Medic ja Cinahl -tietokantoja. Tutkimuskysymyksenä oli: mitä tiedetään aivovammapotilaan ohjauksesta?
Tulokset käytiin läpi aineiston analyysin keinoin. Aineisto jaoteltiin sisällön mukaan ylä- sekä alaluokkiin. Yläluokiksi muodostuivat vuorovaikutusta edistävät tekijät sekä vuorovaikutuksen haasteet. Alaluokiksi muodostui tiedonsaanti sekä sen puute, potilasohjaus, kommunikaatiomenetelmät ja resurssien puute.
Tuloksista kävi ilmi, että hoitajalta odotettiin yksilöllistä sekä selkeää potilasohjausta. Onnistuneen vuorovaikutuksen lähtökohtana oli kiireetön potilaskohtaaminen. Tiedonsaannin tuli olla riittävää potilaiden kuntoutumisen edistämisen näkökulmasta. Yksilöllisen ohjauksen takaamiseksi, hoitajat käyttivät monipuolisesti erilaisia vuorovaikutuksen keinoja.
Sairaanhoitaja kohtaa aivovammapotilaita työssään jatkuvasti, jonka vuoksi olisi tärkeää lisätä hoitajien tietoa vuorovaikutuksesta merkityksestä ohjaustilanteissa. Hoitajien kouluttamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi aiheesta olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia Suomessa.
Tulokset käytiin läpi aineiston analyysin keinoin. Aineisto jaoteltiin sisällön mukaan ylä- sekä alaluokkiin. Yläluokiksi muodostuivat vuorovaikutusta edistävät tekijät sekä vuorovaikutuksen haasteet. Alaluokiksi muodostui tiedonsaanti sekä sen puute, potilasohjaus, kommunikaatiomenetelmät ja resurssien puute.
Tuloksista kävi ilmi, että hoitajalta odotettiin yksilöllistä sekä selkeää potilasohjausta. Onnistuneen vuorovaikutuksen lähtökohtana oli kiireetön potilaskohtaaminen. Tiedonsaannin tuli olla riittävää potilaiden kuntoutumisen edistämisen näkökulmasta. Yksilöllisen ohjauksen takaamiseksi, hoitajat käyttivät monipuolisesti erilaisia vuorovaikutuksen keinoja.
Sairaanhoitaja kohtaa aivovammapotilaita työssään jatkuvasti, jonka vuoksi olisi tärkeää lisätä hoitajien tietoa vuorovaikutuksesta merkityksestä ohjaustilanteissa. Hoitajien kouluttamiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi aiheesta olisi hyvä tehdä lisää tutkimuksia Suomessa.