Hyppää sisältöön
    • Suomeksi
    • På svenska
    • In English
  • Suomi
  • Svenska
  • English
  • Kirjaudu
Hakuohjeet
JavaScript is disabled for your browser. Some features of this site may not work without it.
Näytä viite 
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt
  • Näytä viite
  •   Ammattikorkeakoulut
  • Metropolia Ammattikorkeakoulu
  • Opinnäytetyöt
  • Näytä viite

Suhteellisen telomeeripituuden määrittäminen qPCR-tekniikalla

Lahtinen, Jenni (2011)

Avaa tiedosto
suhteell.pdf (1.324Mt)
Lataukset: 


Lahtinen, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Näytä kaikki kuvailutiedot
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011100513510
Tiivistelmä
Tämän työn tavoitteena oli määrittää DILGOM-aineistosta näytteiden suhteellinen telomeeripituus qPCR:n (kvantitatiivinen polymeraasiketjureaktion) avulla. Työssä käytetty DILGOM-aineisto (N = 4 300) on osa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) FINRISKI-tutkimusta. Telomeerit ovat kromosomien päässä olevia DNA-pätkiä, jotka koostuvat toistuvista DNA-jaksoista (5´-(TTAGGG)n-3´) ja proteiineista. Telomeerit ovat elintärkeitä solun normaalille toiminnalle, ne esimerkiksi estävät kromosomien fuusioitumisen toisiinsa ja suojaavat toiminnallista DNA:ta. Joka kerta solun jakautuessa telomeeri kuluu hieman. Tämän ilmiön on ajateltu olevan tärkeä tekijä vanhenemisessa. Tässä työssä suhteellinen telomeeripituus määritetään verestä eristetystä genomisesta DNA:sta. Telomeeripituus saadaan määritettyä qPCR-pohjaisella menetelmällä laskemalla T/S-suhde määritettyjen telomeeri- ja yhden kopion geenin (hemoglobiinin beta-proteiinia koodaava geeni, HBB) arvoista. Kaikki qPCR-reagenssit testattiin ennen näyteajojen aloittamista. Näytteet kuivattiin optisille 384-qPCR-levyille, samaten kuin standardit ja kontrollit. Näytteet ajettiin qPCR:llä ja tulokset analysoitiin CFX Manager 2.0- ja PASW Statistics 18 -ohjelmilla. Analysoinnissa katsottiin muun muassa iän, sukupuolen ja DNA:n eristysmenetelmän vaikutusta ja merkitsevyyttä suhteelliseen telomeeripituuteen. Iällä todettiin olevan merkitsevä vaikutus telomeeripituuteen (p = 8,22 * 10-33). Sukupuoli oli myös merkitsevä tekijä (p = 0,045), vaikka merkitsevyys ei ollut yhtä voimakas kuin iän merkittävyys. DNA:n eristysmenetelmän todettiin olevan erittäin merkitsevä (p = 3,16 * 10-81).
 
Kokoelmat
  • Opinnäytetyöt
Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste
 

Selaa kokoelmaa

NimekkeetTekijätJulkaisuajatKoulutusalatAsiasanatUusimmatKokoelmat

Henkilökunnalle

Ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt ja julkaisut
Yhteydenotto | Tietoa käyttöoikeuksista | Tietosuojailmoitus | Saavutettavuusseloste