Enterococcus faecium -bakteerin vankomysiiniresistenssin sekä ampisilliini- ja piperasilliinitatsobaktaamiherkkyyden korrelaation tutkiminen
Hyppönen, Hilla; Nevalainen, Anitta (2020)
Hyppönen, Hilla
Nevalainen, Anitta
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138942
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005138942
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, oliko HUSLABin (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin laboratorio) vuosina 2017–2019 tutkituissa veriviljelyissä ollut matala-asteisesti resistenttejä Enterococcus faecium -kantoja. Lisäksi tutkittiin ampisilliinin ja piperasilliinitatsobaktaamin herkkyysmäärityksen korrelaatiota. Opinnäytetyön tavoitteena oli siis selvittää, onko veriviljelyiden herkkyysmääritys riittävän hyvällä tasolla matala-asteisen resistenssin toteamiseksi.
Kannat, joita oli 178 kappaletta, etsittiin pakkasesta ja niistä tehtiin puhdasviljelmät. Kantojen lajitunnistus varmistettiin MALDI-TOF -menetelmän avulla. Kaikista kannoista, joista saatiin tulokseksi 99,9 % E. faecium tehtiin PCR-määritys Mobidiagin CarbaR+VRE -menetelmällä (n=174). Ampisilliinin, piperasilliinitatsobaktaamin ja vankomysiinin mikrobilääkeherkkyysmääritykset tehtiin 33:lle ampisilliinille herkälle kannalle kiekkodiffuusiomenetelmällä. Herkkyysmääritystulosten vertailu suoritettiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.
Tutkimuksessa selvisi, että vuosina 2017–2019 HUSLABissa tutkituissa veriviljelyissä on ollut yksi vankomysiinille matala-asteisesti resistentti E. faecium -kanta. Kanta osoittautui VRE-PCR-tutkimuksessa positiiviseksi vanB-geenin suhteen. Kiekkodiffuusiomenetelmällä vahvistettiin, että ampisilliinin ja piperasilliinitatsobaktaamin kiekkoherkkyysmäärityksen tulokset korreloivat voimakkaasti keskenään in vitro.
Tulosten perusteella veriviljelyiden herkkyysmääritykseen ei liity laajempaa piilossa olevaa ongelmaa, sillä matala-asteisesti vankomysiinille resistenttejä oli vain 0,6 % VRE-PCR-menetelmällä tutkituista kannoista. Matala-asteisesti resistentin VRE:n mahdollisuus näytteissä on kuitenkin tärkeä pitää mielessä ja tarvittaessa veriviljelyiden E. faecium -löydöksille olisi hyvä tehdä VRE-PCR, jos esimerkiksi kliininen vaste vankomysiinille bakteremian hoidossa on huono. Kiekkoherkkyysmäärityksessä saatu tulos vahvistaa EUCAST-standardin määrittelemää vastaustapaa, eli E. faecium -bakteerin piperasilliinitatsobaktaamiherkkyys voidaan vastata ampisilliinille saadun tuloksen mukaisesti.
Kannat, joita oli 178 kappaletta, etsittiin pakkasesta ja niistä tehtiin puhdasviljelmät. Kantojen lajitunnistus varmistettiin MALDI-TOF -menetelmän avulla. Kaikista kannoista, joista saatiin tulokseksi 99,9 % E. faecium tehtiin PCR-määritys Mobidiagin CarbaR+VRE -menetelmällä (n=174). Ampisilliinin, piperasilliinitatsobaktaamin ja vankomysiinin mikrobilääkeherkkyysmääritykset tehtiin 33:lle ampisilliinille herkälle kannalle kiekkodiffuusiomenetelmällä. Herkkyysmääritystulosten vertailu suoritettiin SPSS-tilasto-ohjelmalla.
Tutkimuksessa selvisi, että vuosina 2017–2019 HUSLABissa tutkituissa veriviljelyissä on ollut yksi vankomysiinille matala-asteisesti resistentti E. faecium -kanta. Kanta osoittautui VRE-PCR-tutkimuksessa positiiviseksi vanB-geenin suhteen. Kiekkodiffuusiomenetelmällä vahvistettiin, että ampisilliinin ja piperasilliinitatsobaktaamin kiekkoherkkyysmäärityksen tulokset korreloivat voimakkaasti keskenään in vitro.
Tulosten perusteella veriviljelyiden herkkyysmääritykseen ei liity laajempaa piilossa olevaa ongelmaa, sillä matala-asteisesti vankomysiinille resistenttejä oli vain 0,6 % VRE-PCR-menetelmällä tutkituista kannoista. Matala-asteisesti resistentin VRE:n mahdollisuus näytteissä on kuitenkin tärkeä pitää mielessä ja tarvittaessa veriviljelyiden E. faecium -löydöksille olisi hyvä tehdä VRE-PCR, jos esimerkiksi kliininen vaste vankomysiinille bakteremian hoidossa on huono. Kiekkoherkkyysmäärityksessä saatu tulos vahvistaa EUCAST-standardin määrittelemää vastaustapaa, eli E. faecium -bakteerin piperasilliinitatsobaktaamiherkkyys voidaan vastata ampisilliinille saadun tuloksen mukaisesti.