Supersankari sulaa : Tapaustutkimus nykytaideteoksen näyttelykelpoisuudesta
Karvinen, Simo (2020)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005149015
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005149015
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin kuvanveistäjä Kim Simonssonin Supersankari sulaa -teoksen esityskelpoisuutta ja laadittiin konservointisuunnitelma materiaalitutkimusten pohjalta. Saastamoisen säätiön kokoelmiin kuuluva teos on vuodelta 2006 ja se on muuttunut lyhyen elinkaarensa aikana kellertäväksi, ja siinä on paljon tunnistamattomasta syystä tulleita muita vaurioita. Työn tavoitteena oli selvittää alun perin vaalean ihmisfiguurin nykykuntoa, laatia konservointisuunnitelma ja pohtia, mitä näyttelykelpoisuus tämän teoksen osalta tarkoittaa.
Tapaustutkimuksen aineistoina ovat erilaiset haastattelut ja kirjalliset lähteet. Teoriaosiossa käsitellään Kim Simonssonin elämänvaiheita, säädöksiä, ja kokoelmapoliittisia ohjelmia. Nykytaideteosten elinkaaren tutkiminen vaatii huomioimaan useita näkökulmia. Konservointisuunnitelman tukena on kokoelmaintendentin haastattelu, jonka avulla kartoitettiin teosten esityskelpoisuuskriteereitä. Taiteilijahaastattelulla selvitettiin teoksen elinkaari, materiaalit, tekninen toteutus ja taiteilijan intentio. Teoksen omistajan haastattelulla saatiin yleistä näkemystä taideteoksien elinkaaresta.
Vauriokartoituksessa todettiin vaurioiden laajuus ja vauriot dokumentoitiin. Vaurioitumisen syyt selvisivät materiaalitutkimuksien myötä ja teoksen pintamateriaaliksi todettiin epoksihartsin ja akryylipallojen sekoitus. Epoksihartsit kellastuvat peruuttamattomasti ikääntyessään ja mahdollisen epätarkan sekoitussuhteen takia hartsin sekaan voi muodostua tummia pistemäisiä vaurioita.
Tehty tutkimus osoitti, että on perusteltua konservoida teos ja säilyttää sen näyttelykelpoisuus. Konservointisuunnitelman päämäärä on taideteoksen valmistushetken mukainen ulkonäkö, kuitenkin teoksen ikääntymisen tuoma keltaisuus on otettava huomioon teoksen lopullista ulkoasua määriteltäessä. Konservointitoimenpiteet ehkäisevät lisävaurioitumista, teoksen fyysinen elinkaari jatkuu ja esityskelpoisuus säilyy.
Tapaustutkimuksen aineistoina ovat erilaiset haastattelut ja kirjalliset lähteet. Teoriaosiossa käsitellään Kim Simonssonin elämänvaiheita, säädöksiä, ja kokoelmapoliittisia ohjelmia. Nykytaideteosten elinkaaren tutkiminen vaatii huomioimaan useita näkökulmia. Konservointisuunnitelman tukena on kokoelmaintendentin haastattelu, jonka avulla kartoitettiin teosten esityskelpoisuuskriteereitä. Taiteilijahaastattelulla selvitettiin teoksen elinkaari, materiaalit, tekninen toteutus ja taiteilijan intentio. Teoksen omistajan haastattelulla saatiin yleistä näkemystä taideteoksien elinkaaresta.
Vauriokartoituksessa todettiin vaurioiden laajuus ja vauriot dokumentoitiin. Vaurioitumisen syyt selvisivät materiaalitutkimuksien myötä ja teoksen pintamateriaaliksi todettiin epoksihartsin ja akryylipallojen sekoitus. Epoksihartsit kellastuvat peruuttamattomasti ikääntyessään ja mahdollisen epätarkan sekoitussuhteen takia hartsin sekaan voi muodostua tummia pistemäisiä vaurioita.
Tehty tutkimus osoitti, että on perusteltua konservoida teos ja säilyttää sen näyttelykelpoisuus. Konservointisuunnitelman päämäärä on taideteoksen valmistushetken mukainen ulkonäkö, kuitenkin teoksen ikääntymisen tuoma keltaisuus on otettava huomioon teoksen lopullista ulkoasua määriteltäessä. Konservointitoimenpiteet ehkäisevät lisävaurioitumista, teoksen fyysinen elinkaari jatkuu ja esityskelpoisuus säilyy.