Tehohoitajien resilienssi: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Parviainen, Kati; Pitkälä, Mirka (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057330
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005057330
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kuvata tehohoitajien resilienssiä ja sitä, mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Tavoite on tuottaa tietoa työelämään ja hoitoalan opiskelijoille tehohoitajan resilienssistä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Opinnäytetyö on osa Voltti, nuorten naisten työuupumus- ESR-hanketta, joka liittyy Työhyvinvointi ja tuottavuus 2020-2022 -hankkeeseen.
Resilienssi aiheena on hyvin ajankohtainen – hoitajien työssäjaksaminen on ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja ajankohtaisuutta lisää entisestään Covid-19 pandemia, joka kuormittaa tällä hetkellä terveydenhuoltoa, tehohoitoa ja sen henkilökuntaa Suomessa ja kaikkialla maailmassa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kolmestatoista (n = 13) hoitotieteellisestä tutkimuksesta, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin: 1. Mitä tehohoitajan resilienssistä tiedetään suhteessa työhyvinvointiin viimeaikaisen tutkimuksen valossa? 2. Mitkä tekijät vahvistavat tehohoitajan resilienssiä? 3. Mitkä tekijät haastavat tehohoitajan resilienssiä?
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että resilienssillä on positiivinen yhteys tehohoitajan mielenterveyteen. Se suojaa posttraumaattiselta stressireaktiolta, uupumukselta ja depersonalisaatiolta. Resilienssi on myös yhteydessä parempaan toimintakykyyn ja työtyytyväisyyteen.
Tehohoitajan resilienssiä vahvistavia tekijöitä ovat yksilölliset ominaisuudet kuten ikä ja kokemus, tunnetaidot ja stressinsietokyky, asenne sekä ammattitaito ja -etiikka. Lisäksi resilienssiä vahvistavat muun muassa sosiaaliset suhteet sekä työyhteisöltä, potilailta ja omaisilta saatu tuki. Vastaavasti resilienssiä haastavia tekijöitä ovat yksilöstä johtuvat tekijät kuten kokemuksen, taitojen tai itseluottamuksen puute, sekä työpaikan stressitekijät kuten resurssipula, työyhteisön toimimattomuus ja häiriötekijät työympäristössä.
Opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan soveltaa muihinkin hoitoalan yksiköihin ja hyödyntää suunniteltaessa hoitoalan koulutuksia ja työnohjausta.
Resilienssi aiheena on hyvin ajankohtainen – hoitajien työssäjaksaminen on ollut esillä yhteiskunnallisessa keskustelussa ja ajankohtaisuutta lisää entisestään Covid-19 pandemia, joka kuormittaa tällä hetkellä terveydenhuoltoa, tehohoitoa ja sen henkilökuntaa Suomessa ja kaikkialla maailmassa.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Aineisto koostui kolmestatoista (n = 13) hoitotieteellisestä tutkimuksesta, jotka vastasivat tutkimuskysymyksiin: 1. Mitä tehohoitajan resilienssistä tiedetään suhteessa työhyvinvointiin viimeaikaisen tutkimuksen valossa? 2. Mitkä tekijät vahvistavat tehohoitajan resilienssiä? 3. Mitkä tekijät haastavat tehohoitajan resilienssiä?
Opinnäytetyön tuloksista kävi ilmi, että resilienssillä on positiivinen yhteys tehohoitajan mielenterveyteen. Se suojaa posttraumaattiselta stressireaktiolta, uupumukselta ja depersonalisaatiolta. Resilienssi on myös yhteydessä parempaan toimintakykyyn ja työtyytyväisyyteen.
Tehohoitajan resilienssiä vahvistavia tekijöitä ovat yksilölliset ominaisuudet kuten ikä ja kokemus, tunnetaidot ja stressinsietokyky, asenne sekä ammattitaito ja -etiikka. Lisäksi resilienssiä vahvistavat muun muassa sosiaaliset suhteet sekä työyhteisöltä, potilailta ja omaisilta saatu tuki. Vastaavasti resilienssiä haastavia tekijöitä ovat yksilöstä johtuvat tekijät kuten kokemuksen, taitojen tai itseluottamuksen puute, sekä työpaikan stressitekijät kuten resurssipula, työyhteisön toimimattomuus ja häiriötekijät työympäristössä.
Opinnäytetyön tuottamaa tietoa voidaan soveltaa muihinkin hoitoalan yksiköihin ja hyödyntää suunniteltaessa hoitoalan koulutuksia ja työnohjausta.