Aistiergonominen oppimisympäristö : Aistikuormituksen vähentäminen rakennussuunnittelun keinoin
Järvinen, Olivia (2020)
Järvinen, Olivia
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212917
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212917
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, miten aistiergonomian
avulla luodaan lapsen oppimista ja keskittymistä tukeva oppimisympäristö.
Työssä pohdittiin, miten aistiergonomian periaatteita voidaan soveltaa
rakennussuunnitteluun. Tutkielmassa otettiin kantaa suomalaisen
oppimisympäristön käynnissä olevaan muutokseen ja sen vaatimiin tilallisiin
ratkaisuihin.
Tutkimuksen perusteella muodostettiin seitsemän suunnittelua ohjaavaa
periaatetta, joiden avulla voidaan ymmärtää aistiergonomian ulottuvuuksia
ja vaikutusta rakennussuunnitteluun. Nämä seitsemän periaatetta
ovat orientoituvuus, tilahierarkia, liikenne, virikkeellisyys, virikkeettömyys,
valo ja äänimaisema. Näillä periaatteilla ohjataan rakennuksen
massoittelua, rakennetta, tilasarjojen muodostusta, tilamitoitusta, valaistusta,
sisäilmastoa ja pihasuunnittelua. Teoriaa sovellettiin käytännössä
luonnostasoiseen alakoulurakennuksen suunnitelmaan.
Aistiergonomian taustalla vaikuttavat ymmärrys toimintaympäristön vaikutuksesta
ihmisen hyvinvointiin sekä ihmisen tapaan havainnoida ympäristöään
kaikkien aistien luoman moniaistisen havaintokokonaisuuden
kautta. Aistiergonomian integroiminen rakennussuunnitteluun luo
pohjan kestävälle ja hyvinvointia tukevalle toimintaympäristölle.
avulla luodaan lapsen oppimista ja keskittymistä tukeva oppimisympäristö.
Työssä pohdittiin, miten aistiergonomian periaatteita voidaan soveltaa
rakennussuunnitteluun. Tutkielmassa otettiin kantaa suomalaisen
oppimisympäristön käynnissä olevaan muutokseen ja sen vaatimiin tilallisiin
ratkaisuihin.
Tutkimuksen perusteella muodostettiin seitsemän suunnittelua ohjaavaa
periaatetta, joiden avulla voidaan ymmärtää aistiergonomian ulottuvuuksia
ja vaikutusta rakennussuunnitteluun. Nämä seitsemän periaatetta
ovat orientoituvuus, tilahierarkia, liikenne, virikkeellisyys, virikkeettömyys,
valo ja äänimaisema. Näillä periaatteilla ohjataan rakennuksen
massoittelua, rakennetta, tilasarjojen muodostusta, tilamitoitusta, valaistusta,
sisäilmastoa ja pihasuunnittelua. Teoriaa sovellettiin käytännössä
luonnostasoiseen alakoulurakennuksen suunnitelmaan.
Aistiergonomian taustalla vaikuttavat ymmärrys toimintaympäristön vaikutuksesta
ihmisen hyvinvointiin sekä ihmisen tapaan havainnoida ympäristöään
kaikkien aistien luoman moniaistisen havaintokokonaisuuden
kautta. Aistiergonomian integroiminen rakennussuunnitteluun luo
pohjan kestävälle ja hyvinvointia tukevalle toimintaympäristölle.