Kasvinviljelytilasta kotieläintilaksi
Koponen, Juho (2020)
Koponen, Juho
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052313153
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052313153
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aihe oli Kasvinvilljelytilasta kotieläintilaksi. Toimeksiantaja oli kasvinviljelytila Pohjois-Savossa. Harkitsin tilan tulevaisuuden toimintaa. Viljan hinta ei mahdollistanut riittävän suurta yrittäjätuloa ja maataloutta aiotaan kuitenkin jatkaa myös tulevaisuudessa. Pohjois-Savo soveltuu hyvin nurmentuotantoon ja tämän
vuoksi tilalle suunniteltiin tuotantosuunnaksi nautakarjataloutta. Investointien täytyi pysyä maltillisena, minkä
vuoksi vaihtoehdoksi valittiin pihvivasikkatuotanto.
Laskelmissa kokoluokakka määritettiin peltopinta-alaan sopivaksi. Omaa peltoa oli 40 hehtaaria, joten eläinmäärä
jäi 20-40 emolehmän luokkaan. Tämä määrä riitti parantamaan yrityksen liikevaihtoa merkittävästi. Tuotantosuuntia tarkasteltiin taloudellisesta näkökulmasta ja apuna käytettiin taulukkolaskelmia. Laskelmien pohjana toimivat katetuottolaskelmat ja muut tiedonlähteet tuottojen sekä kulujen määrittämiseksi.
Työkalut työssä olivat Taloussuunnitelma, joka perustui katetuottolaskelmiin. Maksuvalmiuslaskelma kuvasi yrityksen maksukykyä ja tarkoituksena oli pystyä perustelemaan rahoittajalle tilan maksukyky lainanmaksussa.
Viljan viljelyn vaihtoehdossa yksi kolmas osa pinta-alasta pidettiin nurmella, jolloin viljan pinta-alaksi jäi noin 25
hehtaaria. Emolehmien määräksi laskelmiin valittiin 30 kappaletta, jolloin tuotantosuunnan muutos olisi realistinen. Opinnäytetyössä pohdittiin laskelmien avulla investointien mahdollisuutta ja järkevyyttä pihvivasikkatuotannossa. Tarvittavia investointeja olivat tuotantorakennus emolehmille sekä osittain kaluston uusiminen.
Lopputuloksissa pohdittiin uuteen tuotantosuuntaan siirtymisen mielekkyyttä ja järkevyyttä. Pihvivasikan tuotannolla saatava tulo antaisi metsätalouden kanssa yhdistettynä paremman vuositulon, mutta vaatiisi sitovampaa
työtä verrattuna kasvinviljelyyn. Suurempi työmäärä vaikuttaisi siihen pystytäänkö tilalta käymään muissa töissä
viljelyn lisäksi. Suurin haaste kummassakin tuotantosuunnassa oli yrittäjätulon riittävyys, mutta eläintuotannon
vaihtoehdossa investoinnit olivat sitovampia. Työssä saavutettiin todenmukainen taloudellinen suunnitelma tuotantosuunnan muutoksesta. Tulokset antoivat toimeksiantajalle kannatavuuslaskelmat kummastakin tuotantosuunnasta, joiden avulla voisi kehittää nykyistä viljelyä tai mahdollisuuksia siirtyä uuteen tuotantosuuntaan.
vuoksi tilalle suunniteltiin tuotantosuunnaksi nautakarjataloutta. Investointien täytyi pysyä maltillisena, minkä
vuoksi vaihtoehdoksi valittiin pihvivasikkatuotanto.
Laskelmissa kokoluokakka määritettiin peltopinta-alaan sopivaksi. Omaa peltoa oli 40 hehtaaria, joten eläinmäärä
jäi 20-40 emolehmän luokkaan. Tämä määrä riitti parantamaan yrityksen liikevaihtoa merkittävästi. Tuotantosuuntia tarkasteltiin taloudellisesta näkökulmasta ja apuna käytettiin taulukkolaskelmia. Laskelmien pohjana toimivat katetuottolaskelmat ja muut tiedonlähteet tuottojen sekä kulujen määrittämiseksi.
Työkalut työssä olivat Taloussuunnitelma, joka perustui katetuottolaskelmiin. Maksuvalmiuslaskelma kuvasi yrityksen maksukykyä ja tarkoituksena oli pystyä perustelemaan rahoittajalle tilan maksukyky lainanmaksussa.
Viljan viljelyn vaihtoehdossa yksi kolmas osa pinta-alasta pidettiin nurmella, jolloin viljan pinta-alaksi jäi noin 25
hehtaaria. Emolehmien määräksi laskelmiin valittiin 30 kappaletta, jolloin tuotantosuunnan muutos olisi realistinen. Opinnäytetyössä pohdittiin laskelmien avulla investointien mahdollisuutta ja järkevyyttä pihvivasikkatuotannossa. Tarvittavia investointeja olivat tuotantorakennus emolehmille sekä osittain kaluston uusiminen.
Lopputuloksissa pohdittiin uuteen tuotantosuuntaan siirtymisen mielekkyyttä ja järkevyyttä. Pihvivasikan tuotannolla saatava tulo antaisi metsätalouden kanssa yhdistettynä paremman vuositulon, mutta vaatiisi sitovampaa
työtä verrattuna kasvinviljelyyn. Suurempi työmäärä vaikuttaisi siihen pystytäänkö tilalta käymään muissa töissä
viljelyn lisäksi. Suurin haaste kummassakin tuotantosuunnassa oli yrittäjätulon riittävyys, mutta eläintuotannon
vaihtoehdossa investoinnit olivat sitovampia. Työssä saavutettiin todenmukainen taloudellinen suunnitelma tuotantosuunnan muutoksesta. Tulokset antoivat toimeksiantajalle kannatavuuslaskelmat kummastakin tuotantosuunnasta, joiden avulla voisi kehittää nykyistä viljelyä tai mahdollisuuksia siirtyä uuteen tuotantosuuntaan.