DIS-dosimetrin käyttö ja luotettavuus
Jämsén, Inka-Maria (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212896
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052212896
Tiivistelmä
Isotooppiosastolla työskennellessä työntekijän säteilyaltistus on väistämätöntä. Säteilylain mukaan toiminnanharjoittajan on järjestettävä luokkaan A kuuluvalle henkilökunnalle henkilökohtainen annosseuranta.
Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) isotooppiosaston henkilökunta sai käyttöönsä marraskuussa 2019 uudet DIS-1-dosimetrit edeltävien tarmoloistedosimetrien tilalle. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli vertailla sen annoskeräystietoja termoloistedosimetriin, sekä selvittää, oliko eri työpisteillä vaikutusta henkilökohtaiseen säteilyannokseen. Tutkimuksessa kartoitettiin myös henkilökunnan kokemuksia DIS-dosimetrin käytöstä.
Mittaukset toteutettiin OYSin isotooppiosastolla yhden mittausjakson (4 vk) aikana. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin osuus Suomessa toteutetuista isotooppitutkimuksista ja -hoidoista oli vuonna 2015 5,2 %, eli 2173 kappaletta. Kaksi röntgenhoitajaa ja kaksi harjoittelussa olevaa opiskelijaa osallistuivat tutkimukseen, ja he käyttivät mittausjakson ajan sekä termoloistedosimetriä, että DIS-dosimetriä. Osallistujat kirjasivat päivittäin tutkimusta varten suunniteltuun lomakkeeseen työpisteensä, käyttämänsä radionuklidit, sekä päivittäiset DIS-dosimetrien lukemat. Lomakkeen täytön lisäksi opiskelijat kirjoittivat päivittäin oppimispäiväkirjan muodossa pohdintoja työpisteidensä vaikutuksista säteilyannokseen. Henkilökunnan kokemuksia kartoitettiin anonyymin kyselylomakkeen avulla.
DIS-dosimetrien ja termoloistedosimetrien annoslukemat poikkesivat toisistaan mittausjakson päätteeksi. Jokaisella osallistujalla termoloistedosimetrin lukema oli DIS-dosimetrin lukemaa suurempi. Suurin poikkeama havaittiin opiskelijalla 2, jolla termoloistedosimetriin kertynyt syväannos oli 54 % suurempi, ja pinta-annos 83,4 % suurempi, kuin DIS-dosimetriin kertyneet annokset. Työpisteiden vaikutuksesta huomattiin, että työntekijöille ja opiskelijoille kertyi eniten annosta viikkoina, jolloin he olivat työskennelleet PET-TT-potilaiden valmistelussa, radiolääkeinjektioiden parissa sekä radiofarmasiassa. Vähiten säteilyannosta kertyi kuvaushuoneissa työskentelystä. Opiskelijat olivat tehneet huomioineet oppimispäiväkirjoissaan annoksen nousseen erityisesti valmistellessa potilaita PET-tutkimuksiin. Henkilökunnan käyttökokemukset DIS-dosimetristä olivat positiivisia; vastaajista 87,5 % kokivat annosseurannan helpottuneen erittäin paljon. Erittäin hyödylliseksi reaaliaikaisen annosseurannan koki 75 % vastaajista.
Jatkotutkimushaasteena on selvittää DIS-dosimetrien ja termoloistedosimetrien välisten poikkeamien syitä. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa hallitussa ympäristössä, jossa dosimetrien kulmariippuvuus, sekä muut ulkoiset tekijät pystytään huomioimaan.
Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) isotooppiosaston henkilökunta sai käyttöönsä marraskuussa 2019 uudet DIS-1-dosimetrit edeltävien tarmoloistedosimetrien tilalle. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli vertailla sen annoskeräystietoja termoloistedosimetriin, sekä selvittää, oliko eri työpisteillä vaikutusta henkilökohtaiseen säteilyannokseen. Tutkimuksessa kartoitettiin myös henkilökunnan kokemuksia DIS-dosimetrin käytöstä.
Mittaukset toteutettiin OYSin isotooppiosastolla yhden mittausjakson (4 vk) aikana. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin osuus Suomessa toteutetuista isotooppitutkimuksista ja -hoidoista oli vuonna 2015 5,2 %, eli 2173 kappaletta. Kaksi röntgenhoitajaa ja kaksi harjoittelussa olevaa opiskelijaa osallistuivat tutkimukseen, ja he käyttivät mittausjakson ajan sekä termoloistedosimetriä, että DIS-dosimetriä. Osallistujat kirjasivat päivittäin tutkimusta varten suunniteltuun lomakkeeseen työpisteensä, käyttämänsä radionuklidit, sekä päivittäiset DIS-dosimetrien lukemat. Lomakkeen täytön lisäksi opiskelijat kirjoittivat päivittäin oppimispäiväkirjan muodossa pohdintoja työpisteidensä vaikutuksista säteilyannokseen. Henkilökunnan kokemuksia kartoitettiin anonyymin kyselylomakkeen avulla.
DIS-dosimetrien ja termoloistedosimetrien annoslukemat poikkesivat toisistaan mittausjakson päätteeksi. Jokaisella osallistujalla termoloistedosimetrin lukema oli DIS-dosimetrin lukemaa suurempi. Suurin poikkeama havaittiin opiskelijalla 2, jolla termoloistedosimetriin kertynyt syväannos oli 54 % suurempi, ja pinta-annos 83,4 % suurempi, kuin DIS-dosimetriin kertyneet annokset. Työpisteiden vaikutuksesta huomattiin, että työntekijöille ja opiskelijoille kertyi eniten annosta viikkoina, jolloin he olivat työskennelleet PET-TT-potilaiden valmistelussa, radiolääkeinjektioiden parissa sekä radiofarmasiassa. Vähiten säteilyannosta kertyi kuvaushuoneissa työskentelystä. Opiskelijat olivat tehneet huomioineet oppimispäiväkirjoissaan annoksen nousseen erityisesti valmistellessa potilaita PET-tutkimuksiin. Henkilökunnan käyttökokemukset DIS-dosimetristä olivat positiivisia; vastaajista 87,5 % kokivat annosseurannan helpottuneen erittäin paljon. Erittäin hyödylliseksi reaaliaikaisen annosseurannan koki 75 % vastaajista.
Jatkotutkimushaasteena on selvittää DIS-dosimetrien ja termoloistedosimetrien välisten poikkeamien syitä. Jatkotutkimuksen voisi toteuttaa hallitussa ympäristössä, jossa dosimetrien kulmariippuvuus, sekä muut ulkoiset tekijät pystytään huomioimaan.