Työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla

Abstract

The purpose of this thesis was to describe workplace bullying in social and health care according to a systematic literature review. The research question was: What is workplace bullying in the social and health sector?

The information search for the systematic literature review was carried out during the spring of 2020 from the databases EBSCO Cinahl and Medic, as well as as a free word search, limiting the search already in the initial phase. The keywords used were bullying at work and in the social and health sector, in Finnish and English. The definition of inclusion and exclusion criteria guided selected original studies and their use in this work. The Joanna Brigss Institute's descriptive research critical evaluation checklist was used to assess the reliability and quality of the studies. The material consisted of a total of six studies, one of which was in English.

The analysis of the data was based on content analysis. The analysis resulted in two main categories that describe workplace bullying and attitudes towards bullying at work broadly in the social and health sectors. Workplace bullying is mainly defined by its form and can occur e.g. in expressions, gestures, words or deeds.

According to the results, about 20% of the entire staff had experienced bullying at work and about 35% had experienced bullying in the social and health sector. Bullying often targeted young, childless, less experienced people or those studying alongside work. The bully was most often his own co-worker or supervisor. Supervisors and men in the field were likely to experience bullying less often than women. Studies conducted in Finland and other countries consistently show that workplace bullying has detrimental consequences for mental health and well-being.

Perceptions of dealing with workplace bullying were influenced by division and occupational group, with psychological bullying occurring the most. Workplace bullying was mostly left unaddressed and resulted in bullying becoming more common. The assistance given was considered insufficient. Up to 60% of those who had experienced bullying within 12 months reported that it was still unresolved. Workplace bullying has increased over the last 15 years, being less common in the private than in the public sector. The municipal sector stands out negatively.

Workplace bullying solutions emphasize knowledge of organizational guidelines, a well-functioning orientation program, zero tolerance, and legislation in cases of bullying.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli systemoidun kirjallisuuskatsauksen mukaisesti kuvata työpaikkakiusaamista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tutkimuskysymyksenä oli: Mitä on työpaikkakiusaaminen sosiaali- ja terveysalalla?

Systemoidun kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin kevään 2020 aikana tietokannoista EBSCO Cinahl- ja Medic-tietokannoista sekä vapaana sanahakuna rajaten hakua jo ensivaiheessa. Hakusanoina käytettiin kiusaaminen työssä /bullying at work ja sosiaali- ja terveysalalla /sosial- and healtcare sector, suomeksi ja englanniksi. Sisäänotto- ja poissulkukriteerien määrittely ohjasi mukaan valikoituneita alkuperäistutkimuksia ja niiden käyttöä tässä työssä. Joanna Brigss Instituutin kuvailevan tutkimuksen kriittisen arvioinnin tarkistuslistan avulla arvioitiin tutkimusten luotettavuus ja laadullisuus. Aineisto muodostui yhteensä kuudesta tutkimuksesta, joista yksi oli englanninkielinen. Aineiston analysointi tapahtui sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Analyysin tuloksena muodostui kaksi pääluokkaa, jotka kuvaavat työpaikkakiusaamista ja suhtautumista kiusaamiseen työssä laajasti sosiaali- ja terveysalalla. Työpaikkakiusaaminen määritellään lähinnä muotonsa mukaan ja se voi ilmetä mm. ilmeinä, eleinä, sanoina tai tekoina. Tulosten mukaan kiusaamista työssä oli kokenut noin 20 % ja havainnut noin 35 % koko henkilöstöstä sosiaali- ja terveysalalla. Kiusaaminen kohdentui usein nuoriin, lapsettomiin, vähemmän kokeneisiin tai työn ohella opiskeleviin henkilöihin. Kiusaaja oli useimmiten oma työtoveri tai esimies. Esimiesasemassa olevat ja miehet kokivat kiusaamista todennäköisesti naisia harvemmin. Suomessa ja muissa maissa tehdyt tutkimukset osoittavat yhdenmukaisesti, että työpaikkakiusaamisella on haitallisia seurauksia mielenterveydelle ja hyvinvoinnille.

Käsityksiin työpaikkakiusaamisen käsittelystä vaikuttivat tulosalue ja ammattiryhmä, kaikista muodoista esiintyi eniten psyykkistä kiusaamista. Työpaikkakiusaaminen jäi useimmiten käsittelemättä ja silloin kiusaamisen esiintyminen oli yleisempää. Apu koettiin riittämättömäksi. Tilanteen 12 kuukauden aikana kokeneista ilmoitti 60 % sen olevan edelleen ratkaisematta. Työpaikkakiusaaminen on lisääntynyt viimeisen 15 vuoden aikana ollen harvinaisempaa yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Kunta-ala erottuu joukosta negatiivisena. Työpaikkakiusaamisen ratkaisuissa korostetaan organisatoristen ohjeiden, toimivan perehdytysohjelman, nollatoleranssin ja lainsäädännön tuntemusta kiusaamista koskevissa tapauksissa.