Johdanto modulaariseen rigaukseen : 3D-hahmojen kehittäminen osissa
Sievänen, Elina (2020)
Sievänen, Elina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915171
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee hahmojen rigausta modulaarisesti 3D-viihdeteollisuudessa. Rigauksella tarkoitetaan 3D-hahmon valmistelua animoitavaksi ja tässä kontektissa modulaarisuus tarkoittaa, että tuloksena syntynyt animaatioranka, eli rigi, sisältää vähintään yhden itsenäisen ja uudelleenkäytettävän osan.
Modulaarisuuden perimmäinen idea on tehostaa tuotantoa kopioimalla ja kierrättämällä moduuleja sekä mahdollistaa hahmomoduulien kehittämisen ja ylläpidon jakamisen useammalle tekijälle. Lisäksi modulaarisuus on yleensä osa suurempaa oman työn automatisoinnin jatkumoa.
Tehokkaimmillaan moduulit ovat koodipohjaisia, jolloin moduuleihin pohjautuvat hahmot voidaan päivittää ja uudelleen rakentaa helposti. Ideaalitilanteessa syntyy uusia standardeja ja edistyneempiä rigejä, sillä aikaa käytetään enemmän manuaalisen toiston sijaan uusien ominaisuuksien kehittämiseen.
Opinnäytteen päätavoite oli tutkia missä kohtaa modulaarisuus alkaa maksaa itseään takaisin. Kaksi havainnollistavaa esimerkkiä ovat: suuri tuotanto, joka sisältää paljon hahmoja ja kokeneitä kehittäjiä, ja toisaalta pieni ja kiireellinen opiskelijatuotanto, jossa tekijöitä on vähän. Todellisuudessa näiden kahden välille mahtuu paljon erilaisia tilanteita ja modulaarisuutta voi lisätä asteittain. Tuotannossa voi esimerkiksi esiintyä aluksi vain yksi käsin siirrettävä prototyyppi, joka kirjoitetaan ajettavaksi skriptiksi vasta seuraavien tuotantojen aikana. On myös huomioitava, että onnistuneet modulaariset rigit pohjautuvat onnistuneelle esituotannolle ja huolella suunnitelluille ja tehdyille 3D-malleille.
Opinnäytteen lisäksi toteutettiin modulaarinen Skorpion-rigi, joka pohjautuu mGear-sovellyskehyksen sisältämiin moduuleihin. Tuloksena oli havainto siitä, että vaikka valmiit moduulit nopeuttavat prototyyppien kehittämistä, on omien moduulien kehittäminen yhdelle ihmiselle merkittävä ajallinen investointi. Lisäksi opinnäytteen kirjoittamisen aikaan työkalun ja sen sisältämien moduulien dokumentointi on toistaiseksi puutteellinen erityisesti edistyneiden ominaisuuksien kohdalla.
Lähteenä on käytetty oppikirjoja, verkkoluentoja, artikkeleita, keskustelufoorumeita sekä aiemmin mainittua modulaarista mGear-sovelluskehystä, sen sisältämää Shifter-automaattirigaajaa ja tämän moduuleja.
Tuloksena opinnäytetyö suosittelee lukijalle modulaariseen rigaukseen tutustumista ja tuomista asteittain omaan työnkulkuun saavuttaakseen lisää tehokkuutta ja tietotaitoa pienemmällä tuotannollisella riskillä.
Modulaarisuuden perimmäinen idea on tehostaa tuotantoa kopioimalla ja kierrättämällä moduuleja sekä mahdollistaa hahmomoduulien kehittämisen ja ylläpidon jakamisen useammalle tekijälle. Lisäksi modulaarisuus on yleensä osa suurempaa oman työn automatisoinnin jatkumoa.
Tehokkaimmillaan moduulit ovat koodipohjaisia, jolloin moduuleihin pohjautuvat hahmot voidaan päivittää ja uudelleen rakentaa helposti. Ideaalitilanteessa syntyy uusia standardeja ja edistyneempiä rigejä, sillä aikaa käytetään enemmän manuaalisen toiston sijaan uusien ominaisuuksien kehittämiseen.
Opinnäytteen päätavoite oli tutkia missä kohtaa modulaarisuus alkaa maksaa itseään takaisin. Kaksi havainnollistavaa esimerkkiä ovat: suuri tuotanto, joka sisältää paljon hahmoja ja kokeneitä kehittäjiä, ja toisaalta pieni ja kiireellinen opiskelijatuotanto, jossa tekijöitä on vähän. Todellisuudessa näiden kahden välille mahtuu paljon erilaisia tilanteita ja modulaarisuutta voi lisätä asteittain. Tuotannossa voi esimerkiksi esiintyä aluksi vain yksi käsin siirrettävä prototyyppi, joka kirjoitetaan ajettavaksi skriptiksi vasta seuraavien tuotantojen aikana. On myös huomioitava, että onnistuneet modulaariset rigit pohjautuvat onnistuneelle esituotannolle ja huolella suunnitelluille ja tehdyille 3D-malleille.
Opinnäytteen lisäksi toteutettiin modulaarinen Skorpion-rigi, joka pohjautuu mGear-sovellyskehyksen sisältämiin moduuleihin. Tuloksena oli havainto siitä, että vaikka valmiit moduulit nopeuttavat prototyyppien kehittämistä, on omien moduulien kehittäminen yhdelle ihmiselle merkittävä ajallinen investointi. Lisäksi opinnäytteen kirjoittamisen aikaan työkalun ja sen sisältämien moduulien dokumentointi on toistaiseksi puutteellinen erityisesti edistyneiden ominaisuuksien kohdalla.
Lähteenä on käytetty oppikirjoja, verkkoluentoja, artikkeleita, keskustelufoorumeita sekä aiemmin mainittua modulaarista mGear-sovelluskehystä, sen sisältämää Shifter-automaattirigaajaa ja tämän moduuleja.
Tuloksena opinnäytetyö suosittelee lukijalle modulaariseen rigaukseen tutustumista ja tuomista asteittain omaan työnkulkuun saavuttaakseen lisää tehokkuutta ja tietotaitoa pienemmällä tuotannollisella riskillä.