Näyttämölle asetettu katsoja : Tarinan tuottamisesta virtuaalitodellisuuteen
Heiskanen, Sakari (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915350
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052915350
Tiivistelmä
Virtuaalitodellisuuden (VR) ominaispiirteet ovat sukua elokuvalle, mutta vähintään yhtä paljon videopelille. Tässä tutkielmassa perehdytään siihen, minkälaisia haasteita TV- tai elokuvatuottaja kohtaa siirtyessään toteuttamaan sisältöä virtuaalitodellisuuteen. Virtuaalitodellisuudessa käyttäjästä tulee kokija, hänet sijoitetaan maisemaan, osalliseksi tapahtumia.
Voidakseen toimia tuottajana VR-tarinoissa tv-taustaisen tekijän on tutustuttava pelituottamisen lainalaisuuksiin ja työtapoihin. Samalla lineaarisen tarinan keinoilla on paikkansa VR-tarinoiden tekemisessä. VR on pelin ja juonellisen kerronnan kohtauspiste. Se on ilmiö, jonka kerrontatavat ja genret ovat vielä määrittymässä.
Työ tutkii kirjallisia lähteitä niin käsikirjoittamisesta ja elokuvan teoriasta kuin muistakin kerronnan muodoista kuten radiosta, rooli- ja videopeleistä ja pelikäsikirjoittamisesta. Lisäksi siinä haastatellaan VR-tuottamisen tekijöitä. Mukana on esimerkkejä narratiivisista VR-toteutuksista ja mainintoja elokuvista ja videopeleistä.
Tässä työssä käy ilmi, että VR on oma taidemuotonsa, eikä sitä voi täysin nähdä kummankaan, elokuvan tai pelin jälkeläisenä. Sen tuottajaksi ryhtyvälle on hyödyksi niiden mutta myös monen muun eri kerrontamuodon lainalaisuuksien hallinta.
Voidakseen toimia tuottajana VR-tarinoissa tv-taustaisen tekijän on tutustuttava pelituottamisen lainalaisuuksiin ja työtapoihin. Samalla lineaarisen tarinan keinoilla on paikkansa VR-tarinoiden tekemisessä. VR on pelin ja juonellisen kerronnan kohtauspiste. Se on ilmiö, jonka kerrontatavat ja genret ovat vielä määrittymässä.
Työ tutkii kirjallisia lähteitä niin käsikirjoittamisesta ja elokuvan teoriasta kuin muistakin kerronnan muodoista kuten radiosta, rooli- ja videopeleistä ja pelikäsikirjoittamisesta. Lisäksi siinä haastatellaan VR-tuottamisen tekijöitä. Mukana on esimerkkejä narratiivisista VR-toteutuksista ja mainintoja elokuvista ja videopeleistä.
Tässä työssä käy ilmi, että VR on oma taidemuotonsa, eikä sitä voi täysin nähdä kummankaan, elokuvan tai pelin jälkeläisenä. Sen tuottajaksi ryhtyvälle on hyödyksi niiden mutta myös monen muun eri kerrontamuodon lainalaisuuksien hallinta.