Henkilöautojen toteutuneiden hiilidioksidipäästöjen tutkiminen
Kaukonen, Otso (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053115604
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020053115604
Tiivistelmä
Insinöörityön tarkoituksena oli kerätä aineisto, jonka avulla voidaan arvioida, vastaavatko eri autovalmistajien ilmoittamat päästö- ja kulutusarvot todellisuutta. Lisäksi tavoitteena oli selvittää havaittujen poikkeamien syitä ja seurauksia sekä mitä olisi tehtävissä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi. Työ on tehty K1 Katsastajille, mutta työ olisi valtioneuvoston asettamalle työryhmän hyödynnettävissä fossiilittoman liikenteen tiekarttaa suunniteltaessa.
Tutkimus aloitettiin keräämällä autojen ajotietokoneiden ilmoittama keskikulutuslukema katsastuksen yhteydessä. Keräyksen aikana perehdyttiin tyyppihyväksyntää varten suoritettuihin päästöjen mittausmenetelmiin. Kun aineistoa oli kerätty riittävästi, aloitettiin sen analysointi.
Tutkimuksessa havaittiin systemaattinen ero autovalmistajien ilmoittaman NEDC-mittaustavan kautta arvioidun kulutuksen ja todellisen polttoaineen kulutuksen välillä. Autot olivat lähtökohtaisesti kuluttaneet merkittävästi ilmoitettua enemmän. Tutkimukseen osallistui pääasiassa NEDC-testiajosyklillä tyyppihyväksyttyjä autoja, joten uudemman WLTP-testiajosyklin luotettavuudesta ei voitu esittää arviota.
Insinöörityö tarjoaa objektiivisen tarkastelun jo toteutuneesta verotuksesta sekä sen perustasta. Tulosten perusteella voitiin todeta kestävyysvaje autoveron määrän kehityksessä sekä ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Kun ensirekisteröitävien autojen pakokaasupäästöt vähenevät, menetetyn autoveron summa kasvaa nopeasti. Kun autojen käytönaikaiset päästöt ovat ilmoitettua korkeammat, päästövähennystavoitteet täyttyvät vain teoriassa. Tutkimuksen perusteella voitiin tarjota myös kehitysehdotuksia autoverolainsäädännön uudistamiseksi.
Tutkimus aloitettiin keräämällä autojen ajotietokoneiden ilmoittama keskikulutuslukema katsastuksen yhteydessä. Keräyksen aikana perehdyttiin tyyppihyväksyntää varten suoritettuihin päästöjen mittausmenetelmiin. Kun aineistoa oli kerätty riittävästi, aloitettiin sen analysointi.
Tutkimuksessa havaittiin systemaattinen ero autovalmistajien ilmoittaman NEDC-mittaustavan kautta arvioidun kulutuksen ja todellisen polttoaineen kulutuksen välillä. Autot olivat lähtökohtaisesti kuluttaneet merkittävästi ilmoitettua enemmän. Tutkimukseen osallistui pääasiassa NEDC-testiajosyklillä tyyppihyväksyttyjä autoja, joten uudemman WLTP-testiajosyklin luotettavuudesta ei voitu esittää arviota.
Insinöörityö tarjoaa objektiivisen tarkastelun jo toteutuneesta verotuksesta sekä sen perustasta. Tulosten perusteella voitiin todeta kestävyysvaje autoveron määrän kehityksessä sekä ympäristötavoitteiden saavuttamisessa. Kun ensirekisteröitävien autojen pakokaasupäästöt vähenevät, menetetyn autoveron summa kasvaa nopeasti. Kun autojen käytönaikaiset päästöt ovat ilmoitettua korkeammat, päästövähennystavoitteet täyttyvät vain teoriassa. Tutkimuksen perusteella voitiin tarjota myös kehitysehdotuksia autoverolainsäädännön uudistamiseksi.