Työaikalain keskeiset muutokset ja niiden vaikutukset: Case Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Abstract

Uusi työaikalaki tuli voimaan 1.1.2020. Kokonaisuudistuksen tavoitteena on ollut päivittää työaikalaki vastaamaan työelämässä tapahtuneita muutoksia ja lisätä työntekijöille ja työnantajille joustomahdollisuuksia. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää keskeisimmät uuden työaikalain muutokset ja niiden vaikutukset julkisen puolen organisaatiossa sairaanhoitopiirissä. Opinnäytetyössä tarkasteltu muutos on työaikalain muutosten käytäntöön vieminen julkisen puolen organisaatiossa. Työaikalain muutos on ulkopuolelta tuleva lainsäädännön muutos, joka vaikuttaa organisaation sisäiseen toimintaan. Kotterin muutosmalli on organisaation muutosten tarkastelun klassikko, mutta soveltuuko Kotterin malli ja miltä osin myös julkisen sektorin muutosten tarkasteluun. Tutkimusotteena käytettiin kvalitatiivista tutkimusotetta ja työ toteutettiin tapaustutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin sairaanhoitopiirissä eri lähteistä ja eri menetelmillä. Tutkimus toteutettiin perehtymällä ja tarkastelemalla ensin työaikalain muutoksia ja niiden perusteluja keskeisten lakimuutosten selvittämiseksi sekä haastattelemalla sairaanhoitopiirin hoitotyön esimiehiä. Haastattelujen tavoitteena oli selvittää, mitkä lakimuutokset hoitotyön esimiehet ovat kokeneet merkittävimmiksi, miten työaikalain muutokset vaikuttavat käytännön toimintaan sekä onko muutoksen käytäntöön viemisessä nähtävissä muutosteorioiden vaiheita. Teemahaastatteluissa kertynyt tutkimusaineisto järjestettiin teemoittain ja analysoitiin johtopäätösten tekemiseksi. Käytännössä lakimuutokset toteutuvat organisaatiossa vaiheittain eri ammattiryhmien osalta ja ne vaativat uudenlaista ajattelua työn organisoinnissa sekä työ- ja vapaa-ajan rytmittämisessä. Haastattelujen perusteella sairaanhoitopiirin näkökulmasta työaikalain muutos koettiin hoitohenkilökunnan osalta jopa toimintakulttuuriin vaikuttavana tekijänä. Merkittävimmäksi muutoskohdaksi työaikalain uudistusten käytäntöön viemisen alkuvaiheessa hoitohenkilökunnan osalta nousi vuorokausilevon pidentyminen 11 tuntiin, mikä on vaikuttanut työvuorojen uudelleen organisointiin erityisesti jaksotyössä. Muutosjohtamisen näkökulmasta työ osoitti, että Kotterin muutosjohtamisen malli näyttäisi toimivan sovellettuna myös lakimuutoksen käytäntöön viemisessä julkisen puolen organisaatiossa.