Vertaistoiminnan kehittäminen pitkäaikaisille perhehoitajille lapsen toimintakyvyn tukemiseksi lastensuojelun perhehoidossa Eksotessa
Aaltonen, Anniina (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316526
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060316526
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää pitkäaikaisten perhehoitajien vertaistoimintaa lapsen toimintakyvyn tukemiseksi lastensuojelun sijaishuollon perhehoidossa Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä eli Eksotessa. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön osallistui sijaishuollossa toimivia perhehoitajia sekä ammattilaisia.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Aineistojen keruut toteutuivat yhteistoiminnallisen kehittämisen menetelmiä hyödyntäen kahdessa eri tilaisuudessa. Ensimmäinen kehittäminen oli perhehoitajille, jossa hyödynnettiin ICF-luokitusta lapsen toimintakyvyn jäsentämisessä. Kehittämisessä käytettiin Learning Cafe -menetelmää. Toinen kehittäminen oli ammattilaisille, jossa kehittämistä jatkettiin perhehoitajien kehittämisessä jäsentyneiden näkökulmien pohjalta. Ammattilaisten kehittämisessä käytettiin ryhmäkeskustelun menetelmää. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus perhehoitajien hyvästä vertaistoiminnasta lapsen toimintakyvyn tukemiseksi. Tutkimuksellisen kehittämistyön keskeisimmät tulokset liittyivät lapsen näkökulman huomioimiseen vertaistoiminnassa, biologisen vanhemman näkökulman huomioimiseen vertaistoiminnassa, perhehoitajien vertaistoimintaan sekä ammattilaisten tehtäviin vertaistoiminnassa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää perhehoitajien vertaistoiminnan kehittämisessä Eksotessa sekä valtakunnallisesti muualla lastensuojelun perhehoidossa. Vertaistoimintaa voisi kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa sijoitetuille lapsille, biologisille vanhemmille sekä perhehoitajien biologisille lapsille. Yhteistoiminnan kehittäminen biologisten vanhempien ja perhehoitajien välillä olisi ajankohtaista. Ammattilaiset nostivat esiin perhehoitajien palautekeskustelujen kehittämisen. Sijaishuollon valvonnan sekä yhteistyön näkökulmasta tiivistä yhteydenpitoa perhehoitajien ja ammattilaisten kesken voisi edelleen vahvistaa.
Tutkimuksellisessa kehittämistyössä käytettiin toimintatutkimuksellista lähestymistapaa. Aineistojen keruut toteutuivat yhteistoiminnallisen kehittämisen menetelmiä hyödyntäen kahdessa eri tilaisuudessa. Ensimmäinen kehittäminen oli perhehoitajille, jossa hyödynnettiin ICF-luokitusta lapsen toimintakyvyn jäsentämisessä. Kehittämisessä käytettiin Learning Cafe -menetelmää. Toinen kehittäminen oli ammattilaisille, jossa kehittämistä jatkettiin perhehoitajien kehittämisessä jäsentyneiden näkökulmien pohjalta. Ammattilaisten kehittämisessä käytettiin ryhmäkeskustelun menetelmää. Aineistot analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuotoksena syntyi kuvaus perhehoitajien hyvästä vertaistoiminnasta lapsen toimintakyvyn tukemiseksi. Tutkimuksellisen kehittämistyön keskeisimmät tulokset liittyivät lapsen näkökulman huomioimiseen vertaistoiminnassa, biologisen vanhemman näkökulman huomioimiseen vertaistoiminnassa, perhehoitajien vertaistoimintaan sekä ammattilaisten tehtäviin vertaistoiminnassa.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää perhehoitajien vertaistoiminnan kehittämisessä Eksotessa sekä valtakunnallisesti muualla lastensuojelun perhehoidossa. Vertaistoimintaa voisi kehittää yhdessä asiakkaiden kanssa sijoitetuille lapsille, biologisille vanhemmille sekä perhehoitajien biologisille lapsille. Yhteistoiminnan kehittäminen biologisten vanhempien ja perhehoitajien välillä olisi ajankohtaista. Ammattilaiset nostivat esiin perhehoitajien palautekeskustelujen kehittämisen. Sijaishuollon valvonnan sekä yhteistyön näkökulmasta tiivistä yhteydenpitoa perhehoitajien ja ammattilaisten kesken voisi edelleen vahvistaa.