Vibrato ja sen opetusmenetelmiä sellisteille
Mattila, Maria (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060416816
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060416816
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoite on selvittää, miten vibratoa voi opettaa sellisteille ja mikä on tärkeää sen oppimisessa. Tutkimuskysymys on, mikä on vibraton opettelussa tärkeää ja miten sitä voi oppia ja opettaa. Työn taustalla on haluni kehittää omaa ammattitaitoa ja koota pedagogista materiaalia vibraton opettamiseen.
Opinnäytetyössä käydään läpi hieman vibraton kehitysvaiheita erityisesti sellistien ja jousisoittajien näkökulmasta ja esitellään harjoituksia ja muuta ohjeistusta pedagogisista teoksista, artikkeleista ja kurssitaltioinneista.
Vibrato on aina ollut musiikillinen ilmaisuväline, mutta sitä on käytetty historiassa eri tavalla kuin nykyään. Nykyään vibratoa soitetaan jatkuvasti, ja se mielletään osaksi hyvää ja sävykästä ääntä. Vibratoa alettiin käyttämään jatkuvana vasta 1900-luvulla, jolloin myös ajatus sen käyttämisestä muuttui. Aikaisemmin, ainakin 1600-luvulta asti, se oli vain yksi ornamentti eli koriste, jota käytettiin vain korostamaan tiettyjä ääniä.
Vibratosta ei ole kovin paljon mainintoja sellon pedagogisissa teoksissa. Sen harjoittamiseen löytyy kuitenkin valmistavia harjoituksia ja soittoharjoituksia. Vibraton opettelussa tärkeää on oikeanlainen liike, rentous, jatkuvuus ja laajuus. Vibraton käytöstä musiikillisessa ilmaisussa esille nousee sen muunteleminen ja tasaisuus. Vibraton opetus osana musiikkia tulee esille lähinnä soittotuntitilanteissa.
Opinnäytetyössä käydään läpi hieman vibraton kehitysvaiheita erityisesti sellistien ja jousisoittajien näkökulmasta ja esitellään harjoituksia ja muuta ohjeistusta pedagogisista teoksista, artikkeleista ja kurssitaltioinneista.
Vibrato on aina ollut musiikillinen ilmaisuväline, mutta sitä on käytetty historiassa eri tavalla kuin nykyään. Nykyään vibratoa soitetaan jatkuvasti, ja se mielletään osaksi hyvää ja sävykästä ääntä. Vibratoa alettiin käyttämään jatkuvana vasta 1900-luvulla, jolloin myös ajatus sen käyttämisestä muuttui. Aikaisemmin, ainakin 1600-luvulta asti, se oli vain yksi ornamentti eli koriste, jota käytettiin vain korostamaan tiettyjä ääniä.
Vibratosta ei ole kovin paljon mainintoja sellon pedagogisissa teoksissa. Sen harjoittamiseen löytyy kuitenkin valmistavia harjoituksia ja soittoharjoituksia. Vibraton opettelussa tärkeää on oikeanlainen liike, rentous, jatkuvuus ja laajuus. Vibraton käytöstä musiikillisessa ilmaisussa esille nousee sen muunteleminen ja tasaisuus. Vibraton opetus osana musiikkia tulee esille lähinnä soittotuntitilanteissa.