Visakoivuviilutettu lipasto: Materiaalitutkimus, konservointi ja restaurointi
Hänninen, Annasofia (2020)
Avaa tiedosto
Lataukset:
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517246
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060517246
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö käsittelee Hämeen museoiden kokoelmiin kuuluvan 1800-luvun alun empirelipaston materiaalitutkimusta sekä konservointi- ja restaurointityötä. Lipasto on viilutettu visakoivulla ja sen sivujen intarsiaupotetut peilikuviot sekä kannen reunoja kiertävät listat on tehty eebenpuusta. Lipaston viilupinta oli paikoittain pahoin vaurioitunut; viilu oli irronnut sokkopuusta ja elänyt ilmankosteuden vaihteluiden seurauksena. Irronneita viilun osia puuttui kauttaaltaan lipaston pinnalta. Lipaston kannen lakkapinta oli kulunut osittain olemattomaksi ja lika oli pinttynyt viilupinnan puun syihin. Konservoinnin päätavoitteena oli turvata viilupinnan säilyvyys sekä saada lipastosta ehyt kokonaisuus.
Materiaalitutkimuksen tavoitteena oli selvittää lipaston pintakäsittely- ja liima-aineet. Tutkimus suoritettiin IR-spektroskopialla, jolla tunnistettiin lakkapinnan olevan sellakkaa ja liiman proteiinipohjaista. Lisäksi lipaston viilupinnan puulaji tunnistettiin koivuksi puulajianalyysillä. Laatikoiden lukkojen materiaalit varmistuivat XRF-röntgenfluoresenssilla raudaksi ja messingiksi.
Lipaston rakenteellisista vioista akuuteimmat korjattiin. Pinnat puhdistettiin pääosin Etax A7:lla. Lipaston viilupintaa oli korjattu aikaisemmin rautanauloilla, jotka olivat estäneet viilupinnan luonnollisen elämisen. Naulojen korroosion takia viilupinta oli tummunut niiden ympäriltä. Naulat poistettiin ja viilut suoristettiin kosteuden avulla. Korroosiosta johtuvat tummentumat vaalennettiin 10%:sella oksaalihapolla. Puuttuvat viilualueet korvattiin uudella visakoivuviilulla. Visakoivuviilua ei ollut saatavilla vastaavan paksuisena, joten uudet viilut sahattiin visakoivuaihiosta. Puuttuvien eebenpuulistojen tilalle tehtiin eebenpuusta vastaavanlaiset listat. Kaikki viilut kiinnitettiin jänisliimalla. Viilupaikat retusoitiin akvarelliväreillä vastaamaan alkuperäisen viilupinnan sävyä. Akvarellisävytysten päälle lisättiin sellakkakerros, jotta pinnasta saatiin alkuperäisen sellakkapinnan kiiltoa vastaava. Lipaston viilupinta viimeisteltiin sellakkakerroksella, joka suojaa pintaa sekä yhtenäistää lipaston ilmeen esteettisesti.
Materiaalitutkimuksen tavoitteena oli selvittää lipaston pintakäsittely- ja liima-aineet. Tutkimus suoritettiin IR-spektroskopialla, jolla tunnistettiin lakkapinnan olevan sellakkaa ja liiman proteiinipohjaista. Lisäksi lipaston viilupinnan puulaji tunnistettiin koivuksi puulajianalyysillä. Laatikoiden lukkojen materiaalit varmistuivat XRF-röntgenfluoresenssilla raudaksi ja messingiksi.
Lipaston rakenteellisista vioista akuuteimmat korjattiin. Pinnat puhdistettiin pääosin Etax A7:lla. Lipaston viilupintaa oli korjattu aikaisemmin rautanauloilla, jotka olivat estäneet viilupinnan luonnollisen elämisen. Naulojen korroosion takia viilupinta oli tummunut niiden ympäriltä. Naulat poistettiin ja viilut suoristettiin kosteuden avulla. Korroosiosta johtuvat tummentumat vaalennettiin 10%:sella oksaalihapolla. Puuttuvat viilualueet korvattiin uudella visakoivuviilulla. Visakoivuviilua ei ollut saatavilla vastaavan paksuisena, joten uudet viilut sahattiin visakoivuaihiosta. Puuttuvien eebenpuulistojen tilalle tehtiin eebenpuusta vastaavanlaiset listat. Kaikki viilut kiinnitettiin jänisliimalla. Viilupaikat retusoitiin akvarelliväreillä vastaamaan alkuperäisen viilupinnan sävyä. Akvarellisävytysten päälle lisättiin sellakkakerros, jotta pinnasta saatiin alkuperäisen sellakkapinnan kiiltoa vastaava. Lipaston viilupinta viimeisteltiin sellakkakerroksella, joka suojaa pintaa sekä yhtenäistää lipaston ilmeen esteettisesti.