Kuka päättää, kun minä en muista?
Laakkonen, Mari; Kukkonen, Satu (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060918078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060918078
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää muistisairaiden kokemuksia itsemääräämisoikeuden toteutumisesta kotihoidossa ja palveluasumisessa. Lisäksi opinnäytetyöllä haluttiin selvittää, eroavatko itsemääräämisoikeuden kokemukset kotona ja palveluasumisessa asuvien muistisairaiden välillä. Tavoitteena oli, että tutkimustuloksia voitaisiin hyödyntää muistisairaiden hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin toteuttamalla teemahaastattelut yksityisen kotihoidon asiakkaille, sekä ympärivuorokautisen palveluasumisen asukkaille. Teemahaastattelun pääteemoja olivat arkielämän päätökset, kuulluksi tuleminen, tiedonsaanti ja rajoittaminen. Tutkimukseen osallistui 6 henkilöä, joilla oli diagnosoitu muistisairaus. Tutkittavista kolme asui kotona kotihoidon palveluiden turvin ja kolme asui palvelukodissa. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.
Tutkimuksen aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimustuloksista ilmeni, että kotona asuvat muistisairaat kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan hyvin arkielämän päätöksissä. Palvelukodissa asuvat muistisairaat kertoivat palvelukodin toimintatapojen määrittävän pitkälti arkeaan. Kaikki tutkittavat kokivat, etteivät he tulleet riittävästi kuulluksi lääkäreiden toimesta. Lisäksi tutkittavat toivat esille omaisten vaikuttavan talouteensa tai hallitsevan kokonaan rahaliikennettä.
Suurimmat erot itsemääräämisoikeuden toteutumisen kokemuksissa kotona ja palvelukodissa asuvien välillä ilmenivät liikkumisen rajoittamisen kokemuksissa. Palvelukodissa asuvat muistisairaat eivät saaneet vapaasti liikkua palvelukodin ulkopuolella. Kotona asuvat muistisairaat eivät kokeneet ulkopuolisen tahon rajoittavan liikkumista kodin ulkopuolella. Tutkimustulosten avulla yhteistyötahot voivat halutessaan kehittää toimintatapoja, jotka parantavat itsemääräämisoikeuden toteutumista hoitotyössä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen aineisto kerättiin toteuttamalla teemahaastattelut yksityisen kotihoidon asiakkaille, sekä ympärivuorokautisen palveluasumisen asukkaille. Teemahaastattelun pääteemoja olivat arkielämän päätökset, kuulluksi tuleminen, tiedonsaanti ja rajoittaminen. Tutkimukseen osallistui 6 henkilöä, joilla oli diagnosoitu muistisairaus. Tutkittavista kolme asui kotona kotihoidon palveluiden turvin ja kolme asui palvelukodissa. Tutkimukseen osallistuminen oli vapaaehtoista.
Tutkimuksen aineisto analysoitiin teemoittelemalla. Tutkimustuloksista ilmeni, että kotona asuvat muistisairaat kokivat itsemääräämisoikeuden toteutuvan hyvin arkielämän päätöksissä. Palvelukodissa asuvat muistisairaat kertoivat palvelukodin toimintatapojen määrittävän pitkälti arkeaan. Kaikki tutkittavat kokivat, etteivät he tulleet riittävästi kuulluksi lääkäreiden toimesta. Lisäksi tutkittavat toivat esille omaisten vaikuttavan talouteensa tai hallitsevan kokonaan rahaliikennettä.
Suurimmat erot itsemääräämisoikeuden toteutumisen kokemuksissa kotona ja palvelukodissa asuvien välillä ilmenivät liikkumisen rajoittamisen kokemuksissa. Palvelukodissa asuvat muistisairaat eivät saaneet vapaasti liikkua palvelukodin ulkopuolella. Kotona asuvat muistisairaat eivät kokeneet ulkopuolisen tahon rajoittavan liikkumista kodin ulkopuolella. Tutkimustulosten avulla yhteistyötahot voivat halutessaan kehittää toimintatapoja, jotka parantavat itsemääräämisoikeuden toteutumista hoitotyössä.