Ventrogluteaalinen pistotekniikka käytännössä: "Jos hallitsisin tekniikan, käyttäisin enemmän työssäni"
Kujanpää, Suvi; Salonen, Juulia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060917920
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060917920
Tiivistelmä
Opinnäytetyön idea kehittyi harjoitteluiden myötä, sillä niissä huomattiin ristiriita ammattikorkeakoulun opetuksen ja käytännön välillä. Ammattikorkeakoulussa opetetaan nykyään ventrogluteaalinen pistokohta, mutta harjoitteluissa pistotekniikan harjoittelu on jäänyt vähäiseksi, sillä havaintojemme perusteella useat hoitotyön ammattilaiset käyttävät edelleen dorsogluteaalista eli pakaran yläneljännestä pistopaikkana.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa ventrogluteaalisen pistopaikan vähäisen käytön syitä. Teoreettinen viitekehys painottuu kartoittamaan pistoluvallisten hoitajien osaamista ventrogluteaalista pistopaikkaa kohtaan sekä heidän omaa asennoitumistaan pistopaikkaa kohtaan. Tavoitteena on tuoda esille hoitajien kokemia haasteita ja ongelmia pistotekniikkaan liittyen sekä tuottaa tietoa myös esimerkiksi esimiehille siitä, kuinka osaamista voidaan parantaa. Tutkimuksen avulla kasvaa ymmärrys siitä, mistä syistä ventrogluteaalinen pistopaikka ei ole päässyt käytäntöön niin vahvasti kuin aikaisemmat pistotekniikat. Näiden tietojen avulla voidaan mahdollisesti kehittää osaamista ja yhtenäistää käytäntöjä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka sisälsi yhteensä yhdeksän kysymystä, joista viisi oli avoimia kysymyksiä. Tutkimuskohteeksi valikoitui kolmen osaston pistoluvalliset hoitajat Mehiläinen Länsi-Pohjasta. Kyselylomakkeita jätettiin osastoille 66 ja vastauksia tuli takaisin yhteensä 35 eli vastausprosentti oli 58,3 %.
Tutkimuksessa saatiin selville se, että lähes jokaiselle hoitajalle ventrogluteaalinen pistopaikka oli käsitteenä tuttu, mutta käytännössä sitä käytti vain 5 (14 %) vastanneista. Perustelut sen käytön vähäisyydelle olivat hyvin yhtenäisiä. Tutkimus osoitti sen, että hoitajilla ei ole riittävästi koulutusta kyseiseen pistotekniikkaan, joten he eivät sen vuoksi käytä sitä työssään vaan käyttävät esimerkiksi dorsogluteaalista pistopaikkaa, koska sitä ovat tottuneet käyttämään vuosikymmeniä.
Opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa ventrogluteaalisen pistopaikan vähäisen käytön syitä. Teoreettinen viitekehys painottuu kartoittamaan pistoluvallisten hoitajien osaamista ventrogluteaalista pistopaikkaa kohtaan sekä heidän omaa asennoitumistaan pistopaikkaa kohtaan. Tavoitteena on tuoda esille hoitajien kokemia haasteita ja ongelmia pistotekniikkaan liittyen sekä tuottaa tietoa myös esimerkiksi esimiehille siitä, kuinka osaamista voidaan parantaa. Tutkimuksen avulla kasvaa ymmärrys siitä, mistä syistä ventrogluteaalinen pistopaikka ei ole päässyt käytäntöön niin vahvasti kuin aikaisemmat pistotekniikat. Näiden tietojen avulla voidaan mahdollisesti kehittää osaamista ja yhtenäistää käytäntöjä.
Opinnäytetyö toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmällä. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, joka sisälsi yhteensä yhdeksän kysymystä, joista viisi oli avoimia kysymyksiä. Tutkimuskohteeksi valikoitui kolmen osaston pistoluvalliset hoitajat Mehiläinen Länsi-Pohjasta. Kyselylomakkeita jätettiin osastoille 66 ja vastauksia tuli takaisin yhteensä 35 eli vastausprosentti oli 58,3 %.
Tutkimuksessa saatiin selville se, että lähes jokaiselle hoitajalle ventrogluteaalinen pistopaikka oli käsitteenä tuttu, mutta käytännössä sitä käytti vain 5 (14 %) vastanneista. Perustelut sen käytön vähäisyydelle olivat hyvin yhtenäisiä. Tutkimus osoitti sen, että hoitajilla ei ole riittävästi koulutusta kyseiseen pistotekniikkaan, joten he eivät sen vuoksi käytä sitä työssään vaan käyttävät esimerkiksi dorsogluteaalista pistopaikkaa, koska sitä ovat tottuneet käyttämään vuosikymmeniä.