Rakennuksen kuntoarvio, korjaussuunnitelma ja hiilijalanjälki
Vierelä, Oona (2020)
Vierelä, Oona
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060617512
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060617512
Tiivistelmä
Ympäristöministeriön tavoitteena on, että rakennuksen elinkaaren aikaista hiilijalanjälkeä ohjataan lainsäädännöllä vuoteen 2025 mennessä. Tämän myötä hiilijalanjäljen laskenta on nyt ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa rakentamista ja korjausrakentamista. Tarkoitus on huomioida päästöjen vähentämisessä rakennuksen koko elinkaari, eikä vain käytönaikaista energiankulutusta, mihin on viime vuosina keskitytty eniten. Tämä oli osittainen syy opinnäytetyön aiheen valintaan.
Opinnäytetyössä tehtiin kuntoarvio, korjaussuunnitelma ja korjausten hiilijalanjäljen laskenta tietystä omakotitalosta. Kuntoarviossa tarkasteltiin rakennusta rakenteita rikkomatta ja merkittiin havainnot rakennuksen kunnosta ylös. Kohderakennusta tarkasteltaessa siinä ei näkynyt suurempia vaurioita, vaan siinä oli rakennuksen ikään nähden odotettavissa olevia muutoksia. Korjaussuunnitelmassa otettiin huomioon kuntoarviossa havaitut asiat, mutta lisäksi tehtiin suunnitelma tulevaisuuden korjauksia varten. Korjaussuunnitelmassa ei tehty hintaarviota korjauksille, vaan korjauksille laskettiin ainoastaan hiilijalanjäljet.
Työn lopuksi laskettua hiilijalanjälkeä verrattiin esimerkkitalon korjauksien hiilijalanjälkiin ja katsottiin, miten hiilijalanjäljet eroavat toisistaan. Vertailussa esimerkkitalon hiilijalanjälki oli suurempi sen ulkoverhous- ja katemateriaalin takia. Puu sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia, kuin tiili, eikä sen valmistaminen tuota niin paljoa hiilidioksidia, kuin tiilen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta puu on paras materiaali rakentamiseen.
Opinnäytetyössä tehtiin kuntoarvio, korjaussuunnitelma ja korjausten hiilijalanjäljen laskenta tietystä omakotitalosta. Kuntoarviossa tarkasteltiin rakennusta rakenteita rikkomatta ja merkittiin havainnot rakennuksen kunnosta ylös. Kohderakennusta tarkasteltaessa siinä ei näkynyt suurempia vaurioita, vaan siinä oli rakennuksen ikään nähden odotettavissa olevia muutoksia. Korjaussuunnitelmassa otettiin huomioon kuntoarviossa havaitut asiat, mutta lisäksi tehtiin suunnitelma tulevaisuuden korjauksia varten. Korjaussuunnitelmassa ei tehty hintaarviota korjauksille, vaan korjauksille laskettiin ainoastaan hiilijalanjäljet.
Työn lopuksi laskettua hiilijalanjälkeä verrattiin esimerkkitalon korjauksien hiilijalanjälkiin ja katsottiin, miten hiilijalanjäljet eroavat toisistaan. Vertailussa esimerkkitalon hiilijalanjälki oli suurempi sen ulkoverhous- ja katemateriaalin takia. Puu sitoo itseensä enemmän hiilidioksidia, kuin tiili, eikä sen valmistaminen tuota niin paljoa hiilidioksidia, kuin tiilen. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen kannalta puu on paras materiaali rakentamiseen.