Säärimurtumapotilaan kivunhoito

Abstract

Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, millaiseksi säärimurtumapotilaat arvioivat kivunhoidon Oulun yliopistollisen sairaalan traumatologian osastolla. Tavoitteena on, että osaston henkilökunta saa palautetta sen kivunhoitokäytännöistään potilaiden arvioimana ja tarvittaessa voi muuttaa nykykäytäntöjä. Osastolle on laadittu vuonna 2007 kivunhoidon protokolla, joka sisältää tietoa murtumapotilaan kivunhoitokäytännöistä. Säärimurtumia esiintyy suhteellisen paljon ja niitä voidaan hoitaa useilla menetelmillä. Murtumat ovat kivuliaita, kuten myös leikkauksen jälkeiset päivät, joten kivun arviointi ja hoito on erityisen tärkeää ennen ja jälkeen toimenpiteen. Kipulääkkeiden käyttö on keskeistä kivunhoidossa, mutta myös lääkkeetön kivunhoito, kuten asentohoito, kylmäpakkaukset sekä henkilökunnan tuki ovat tärkeitä hoitomuotoja. Kohdejoukkona tutkimuksessamme olivat Oulun yliopistollisen sairaalan traumatologian osaston säärimurtumapotilaat. Potilaille annettiin kolmantena postoperatiivisena päivänä vastattavaksi kyselylomake, jossa he arvioivat kivun arviointia ja hoitoa. Kyselyyn vastasi 30 potilasta. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä käytimme tilastollista SPSS for Windows -ohjelmaa. Tutkimuksemme tulokset osoittivat, että vastaajat kokivat kivunhoidon onnistuneen, vaikka vastausten mukaan heillä oli paljon kipua. Kipu oli vaikeuttanut liikkumista ja nukkumista paljon. Kiputyypiltään jomottava kipu oli yleisin. Kivun arvioinnissa voinnin kysyminen oli yleisin arviointitapa. Kipumittaria (VAS) hoitajat eivät juuri käyttäneet kivun arvioinnissa. Suurin osa vastaajista, joilla kipumittaria oli käytetty, koki sen tärkeäksi. Kipulääkkeen saatavuus ja riittävyys oli potilaiden mielestä onnistunut. Potilaat kokivat saaneensa erittäin hyvin tietoa kivunhoidosta hoitajilta.

Asiasanat: Kipu, kipumittari, kivunarviointi, säärimurtuma

Tibial fractures are relatively common injuries that can be treated with various methods. Since such fractures and post operative days are often painful, pain assessment and treatment is particularly important before and after the operation. Use of analgesics is essential in pain treatment but also non-drug therapies such as positional therapy, cold packs, and staff support are important forms of treatment. The objective of the thesis was to examine the assessment of pain treatment performed by patients with tibial fracture at Traumatology Ward of Oulu University Hospital. The goal was to provide feedback to the staff at the ward concerning practices in pain treatment based on the patients’ assessment in order to modify current practises if necessary. In 2007, the ward adopted a pain treatment protocol containing information about pain treatment practices of patients with bone fractures. Our target group comprised patients with tibial fracture at the Oulu University Hospital Traumatology Ward. The patients were given a questionnaire to fill in during three post operative days. The questionnaire was filled in by 30 patients to evaluate pain assessment and treatment. We analyzed the questionnaires with the statistical SPSS for Win-dows software. The results showed that the respondents felt that pain treatment was successful even when they suffered from severe pain. Due to the pain, the patients had great difficulties in moving and sleeping. Among the respondents, an aching pain was the most common pain type and the most common way of assessing the pain by the staff was to ask how the patients were feeling. A few nurses used the pain scale (Visual Analog Scale, VAS). Most of the respondents who had experiences of the use of the pain scale felt that it was an important instrument. The patients were satisfied with the supply and adequacy of analgesics, and they felt that the nurses had supplied them with adequate information about pain treatment.

Key words: pain, pain scale, pain assessment, tibial fracture