Massiivipuutolpan halkaisulujuus nostotilanteessa
Arvola, Aleksi (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020081319734
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020081319734
Tiivistelmä
Puurakenteisten seinäelementtien nostamisen aiheuttaman rasituksen mitoittamiseen ei löydy ohjetta, kun nostamisessa käytetään nostoliinaa. Nostoliina vedetään runkotolpassa olevan reiän läpi ja elementti nostetaan runkotolpasta liinan välityksellä.
Opinnäytetyössä perehdyttiin massiivipuisen tolpan halkaisulujuuteen tilanteessa, jossa sitä liinalla vedetään puiden syyn suunnassa. Tavoitteena oli tutkia, mikä on vetolujuus ja paljonko tolpassa olevan loven koko sekä kosteus vaikuttavat kestävyyteen.
Massiivipuisen tolpan vetokestävyyden laskennalliset arvot selvitettiin puikkoliitosteoriaan perustuvalla liitostyypillä, jossa reiän tilalle ajatellaan pultti, jota vedetään ylöspäin. Myös tolpan lohkeamis- ja palamurtumiskestävyyttä tarkasteltiin. Kokeellisesti ja laskennallisesti saavutettujen arvojen avulla selvitettiin suuntaa antavat raja-arvot kestävyydelle. Saavutettuja raja-arvoja vertailemalla selvitettiin puikkoliitosteorian soveltuvuus kyseiselle testille.
Tulosten perusteella voitiin arvioida syyn suuntainen halkaisukestävyys lujuusluokitellulle runkotolpalle. Tulosten perusteella pystyttiin myös perustelemaan, että vaikka laskennalliset arvot muutamissa liitostapauksissa antoivat vastaavia tuloksia kuin kokeelliset tulokset, ei puikkoliitosteoria suoraan soveltunut tällaisen rasituksen laskentaan.
Opinnäytetyössä perehdyttiin massiivipuisen tolpan halkaisulujuuteen tilanteessa, jossa sitä liinalla vedetään puiden syyn suunnassa. Tavoitteena oli tutkia, mikä on vetolujuus ja paljonko tolpassa olevan loven koko sekä kosteus vaikuttavat kestävyyteen.
Massiivipuisen tolpan vetokestävyyden laskennalliset arvot selvitettiin puikkoliitosteoriaan perustuvalla liitostyypillä, jossa reiän tilalle ajatellaan pultti, jota vedetään ylöspäin. Myös tolpan lohkeamis- ja palamurtumiskestävyyttä tarkasteltiin. Kokeellisesti ja laskennallisesti saavutettujen arvojen avulla selvitettiin suuntaa antavat raja-arvot kestävyydelle. Saavutettuja raja-arvoja vertailemalla selvitettiin puikkoliitosteorian soveltuvuus kyseiselle testille.
Tulosten perusteella voitiin arvioida syyn suuntainen halkaisukestävyys lujuusluokitellulle runkotolpalle. Tulosten perusteella pystyttiin myös perustelemaan, että vaikka laskennalliset arvot muutamissa liitostapauksissa antoivat vastaavia tuloksia kuin kokeelliset tulokset, ei puikkoliitosteoria suoraan soveltunut tällaisen rasituksen laskentaan.