Mineraaliöljyfraktioiden määrittäminen pahvisista ja kartonkisista elintarvikepakkauksista

Abstract

Opinnäytetyö tehtiin Tullilaboratorion kulutustavarajaostossa, ja tarkoituksena oli kehittää menetelmä mineraaliöljyhiilivetyjen määrittämiseen kartonkisista ja pahvisista elintarvikekontaktimateriaaleista. Menetelmää kehitettiin Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen ohjeistuksen pohjalta. Tavoitteena oli kehittää näytteiden esikäsittelyvaiheita sekä GC-FID-laitteen menetelmää luotettavien tulosten saavuttamiseksi, jotta kulutustavarajaosto pystyy hyödyntämään menetelmää tulevaisuudessa toteutettaviin mineraaliöljyhiilivetyjen määrityksiin sekä osallistuessaan myöhemmin aiheeseen liittyvään vertailututkimukseen.

Mineraaliöljyhiilivedyt elintarvikekontaktimateriaaleissa voidaan jakaa tyydyttyneisiin mineraaliöljyhiilivetyihin (MOSH) sekä aromaattisiin mineraaliöljyhiilivetyihin (MOAH), joista jälkimmäisessä ryhmässä on todettu olevan karsinogeenisiä yhdisteitä. Mineraaliöljyhiilivetyjen siirtyminen pahvisesta ja kartonkisesta elintarvikekontaktimateriaalista elintarvikkeeseen tapahtuu migraatiolla, ja elintarvikekontaktimateriaalissa oleva painomuste on mineraaliöljyhiilivetyjen pääasiallinen lähde.

Mineraaliöljyhiilivedyt esiintyvät monimutkaisina seoksina, eikä niistä ole mahdollista mitata yksittäisiä yhdisteitä. Näin ollen näytteestä erotellaan MOSH- ja MOAH-yhdisteet omiksi fraktioikseen, jotka analysoidaan GC-FID-laitteistolla, ja lopputulokseksi saadaan MOSH- ja MOAH-yhdisteiden kokonaispitoisuudet. Opinnäytetyössä fraktiot eroteltiin kiinteäfaasiuutolla. GC-FID-menetelmä saatiin toimivaksi testaamalla eri injektiotyyppejä sekä optimoimalla kolonniuunin lämpötilaohjelma ja kolonnin paine. Näytteiden esikäsittelyvaiheiden läpivientiin saatiin rutiinia ja varmuutta.

Menetelmän toimivuutta testattiin mittaamalla vertailupahvinäyte, jonka MOSH- ja MOAH-pitoisuudet ovat tunnettuja. Vertailupahvinäytteestä valmistettiin kolme rinnakkaista näytettä, ja tulokset jäivät huomattavasti viitearvojen alapuolelle. Alhaisemmat pitoisuudet johtuvat todennäköisesti siitä, etteivät mineraaliöljyhiilivedyt uuttuneet kokonaisuudessaan liuotinuuton aikana tai ne eluoituivat kiinteäfaasiuutossa väärään aikaan stationäärifaasista. Parempien tulosten saavuttamiseksi liuotin- ja kiinteäfaasiuuttovaiheita tulisi tehostaa.