Amos Rexin kokoelmaan kuuluvan Susanne Gottbergin teoksen dokumentointi ja toisinnon tuottamisen prosessi
Derichs, Mia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020091120375
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020091120375
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aihe on Susanne Gottbergin moniosaisen teoksen tutkimus ja osittaisen toisinnon tekeminen taiteilijan itsensä toimesta. Amos Rexin kokoelmaan kuuluva teos oli tuhoutunut moninaisten syiden seurauksena, ja näin ollen sitä ei voitu enää asettaa näytteille. Museo toivoi saavansa teoksen taas näyttelykuntoon. Teosta päätettiin tutkia, jotta voitaisiin kartoittaa konservoinnin mahdollisuuksia.
Teos koostuu seitsemästä osasta, joista neljä on pahoin vaurioituneita. Teos dokumentointiin, ja sen materiaaleja tutkittiin erilaisin analyyttisin menetelmin. Opinnäytetyöhön sisältyy myös taiteilijahaastattelu.
Teosta tutkittaessa ilmeni, että taiteilija oli käyttänyt maalatessaan Venetsian tärpättiä. Tämä selitti, miksi maalausten pinta oli jäänyt tahmeaksi, jättäen pinnat alttiiksi vaurioille.
Kun teos liitettiin museon kokoelmaan, sitä ei dokumentoitu asianmukaisesti. Tämä johtui museon puutteellisesta henkilökunnasta ja kokoelmapolitiikasta. Teos vaurioitui pakkausmateriaalien tartuttua sen tahmeaan pintaan. Tämän jälkeen se lähetettiin konservoitavaksi museon ulkopuoliselle tekijälle. Konservointi ei kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla, ja teossarjan neljä ensimmäistä osaa vaurioituivat vielä lisää.
Materiaalitutkimusten tulosten ja taiteilijahaastattelun pohjalta tehtiin päätös taiteilijan itse toteuttaman osittaisen toisinnon tekemisestä.
Lopputulos on onnistunut ja teos on jälleen näyttelykunnossa. Teos aiotaan vielä kehystää, jotta sille voidaan taata turvallinen tulevaisuus. Kehystys tulee myös helpottamaan moniosaisen teoksen ripustamista ja käsittelyä huomattavasti.
Teos koostuu seitsemästä osasta, joista neljä on pahoin vaurioituneita. Teos dokumentointiin, ja sen materiaaleja tutkittiin erilaisin analyyttisin menetelmin. Opinnäytetyöhön sisältyy myös taiteilijahaastattelu.
Teosta tutkittaessa ilmeni, että taiteilija oli käyttänyt maalatessaan Venetsian tärpättiä. Tämä selitti, miksi maalausten pinta oli jäänyt tahmeaksi, jättäen pinnat alttiiksi vaurioille.
Kun teos liitettiin museon kokoelmaan, sitä ei dokumentoitu asianmukaisesti. Tämä johtui museon puutteellisesta henkilökunnasta ja kokoelmapolitiikasta. Teos vaurioitui pakkausmateriaalien tartuttua sen tahmeaan pintaan. Tämän jälkeen se lähetettiin konservoitavaksi museon ulkopuoliselle tekijälle. Konservointi ei kuitenkaan onnistunut toivotulla tavalla, ja teossarjan neljä ensimmäistä osaa vaurioituivat vielä lisää.
Materiaalitutkimusten tulosten ja taiteilijahaastattelun pohjalta tehtiin päätös taiteilijan itse toteuttaman osittaisen toisinnon tekemisestä.
Lopputulos on onnistunut ja teos on jälleen näyttelykunnossa. Teos aiotaan vielä kehystää, jotta sille voidaan taata turvallinen tulevaisuus. Kehystys tulee myös helpottamaan moniosaisen teoksen ripustamista ja käsittelyä huomattavasti.