Tilapäisten ja määräaikaisten rakennusten lämmitysjärjestelmien vertailu
Krapi, Jarno (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020092120589
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020092120589
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä vertailtiin tilapäisten ja määräaikaisten rakennusten lämmitysjärjestelmiä, lämpimän käyttöveden lämmittämiseen tarkoitettuja järjestelmiä, lämpimän käyttöveden kiertojohdon lämpöhäviöitä sekä aurinkoenergian käytön mahdollisuuksia. Työn tarkoituksena oli löytää tilapäisiin ja määräaikaisiin rakennuksiin parhaiten soveltuvin lämmitysjärjestelmä eri määräajoille. Lämmitysjärjestelmiä vertailtaessa, huomioitiin hankintakustannukset, ostoenergiankulutus ja kokonaiskustannukset sekä hiilidioksidipäästöt.
Työssä vertailtiin lämminvesivaraajalla ja läpivirtauslämmittimellä lämmitetyn lämpimän käyttöveden kokonaiskustannuksia ja kannattavuutta. Lämpimän veden kiertojohto tarkastellessa vertailtiin lämpöeristeen paksuuden vaikutusta lämpöhäviöihin.
Työssä tutkittiin aurinkosähköjärjestelmän ja aurinkolämpöjärjestelmällä lämmitetyn lämpimän käyttöveden tuottoa ja kannattavuutta tilapäisissä ja määräaikaisissa rakennuksissa.
Työn lopputuloksena voidaan todeta, että suora sähkölämmitys on kokonaiskustannuksiltaan edullisin noin 2–4 vuoden määräajalla, ilma-vesilämpöpumppu 5–14 vuoden määräajalla ja maalämpöjärjestelmä 15–20 vuoden määräajalla. Kaukolämpö on neljän vuoden käyttöajan jälkeen kokonaiskustannuksiltaan kallein vaihtoehto, joka johtuu osittain kaukolämpöliittymän korkeista kiinteistä maksuista.
Työn tuloksista voidaan todeta lämpimän veden kiertojohdon eristyksen paksuudella olevan huomattava merkitys vuotuisiin lämpöhäviöihin. Aurinkoenergian hyödyntäminen on kannattavaa myös tilapäisissä ja määräaikaisissa rakennuksissa, kun kulutus ja tuotto ovat samanaikaista.
Työssä vertailtiin lämminvesivaraajalla ja läpivirtauslämmittimellä lämmitetyn lämpimän käyttöveden kokonaiskustannuksia ja kannattavuutta. Lämpimän veden kiertojohto tarkastellessa vertailtiin lämpöeristeen paksuuden vaikutusta lämpöhäviöihin.
Työssä tutkittiin aurinkosähköjärjestelmän ja aurinkolämpöjärjestelmällä lämmitetyn lämpimän käyttöveden tuottoa ja kannattavuutta tilapäisissä ja määräaikaisissa rakennuksissa.
Työn lopputuloksena voidaan todeta, että suora sähkölämmitys on kokonaiskustannuksiltaan edullisin noin 2–4 vuoden määräajalla, ilma-vesilämpöpumppu 5–14 vuoden määräajalla ja maalämpöjärjestelmä 15–20 vuoden määräajalla. Kaukolämpö on neljän vuoden käyttöajan jälkeen kokonaiskustannuksiltaan kallein vaihtoehto, joka johtuu osittain kaukolämpöliittymän korkeista kiinteistä maksuista.
Työn tuloksista voidaan todeta lämpimän veden kiertojohdon eristyksen paksuudella olevan huomattava merkitys vuotuisiin lämpöhäviöihin. Aurinkoenergian hyödyntäminen on kannattavaa myös tilapäisissä ja määräaikaisissa rakennuksissa, kun kulutus ja tuotto ovat samanaikaista.