Oppimispolku klassisen kitaran alkeisopetusmateriaaleissa : Vertaileva tutkielma kitarakoulujen teknisestä ja nuotinluvullisesta etenemisestä
Sarsila, Hanna-Kerttu (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100621037
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020100621037
Tiivistelmä
Tämän työn taustalla on idea oman opetusmateriaalin luomisesta. Oman opetusmateriaalin pohjaksi haluan kuitenkin ensin perehtyä olemassa oleviin opetusmateriaaleihin ja erityisesti niiden oppimispolkuihin: mitä asioita materiaaleissa opetetaan ja missä järjestyksessä? Työn tavoitteena on siis luoda systemaattinen katsaus viiteen klassisen kitaran alkeisopetusmateriaaliin eli kitarakouluun ja vertailla niitä keskenään. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1) Missä järjestyksessä oikean käden tekniikkaa opetetaan opetusmateriaaleissa? 2) Missä järjestyksessä vasemman käden tekniikkaa opetetaan opetusmateriaaleissa? 3) Missä järjestyksessä sävelten sijainti nuottiviivastolla ja otelaudalla opetetaan opetusmateriaaleissa?
Työ on vertaileva tutkimus, jonka analyysimenetelminä käytetään lähilukua ja luokittelua. Työn aineistona on viisi kitarakoulua: Vivo kitara (F. Tharmaratnam & A. Wilkus), Basic pieces volume 1 (J. A. Muro), Kitarakoulu osa 1 (K. Jämbäck), Suzuki guitar school volume 1 (S. Suzuki) ja First class guitar (T. Stachak). Työn tietoperustana on perustietoa klassisesta kitaratekniikasta, kitaran rakenteesta ja kitaranuoteissa käytettävistä merkinnöistä. Lisänä on otteita Suomen musiikkioppilaitosten liiton vuoden 2005 tasosuoritusten sisällöistä antamassa näkemystä siitä, millaiset asiat kuuluvat alkeissoittoon ja millaiset edistyneempään soittoon.
Kitarakoulujen tekniset ja nuotinluvulliset oppimispolut ovat varsin eri mittaisia. Erot oppimispolkujen pituuksissa selittyvät osin, mutta eivät täysin, kitarakoulujen sivumäärillä. Kaikista pisin oppimispolku on Stachakin kitarakoulussa, kaikista lyhin taas Suzukin kitarakoulussa. Nuotinluvullisesti kitarakouluissa edetään isossa mittakaavassa hyvin samoilla tavoilla. Nuoteista opetellaan diskanttikielten säveliä ennen bassokielten säveliä, juurisäveliä ennen ylennettyjä ja alennettuja säveliä sekä ensimmäistä asemaa ennen muita asemia. Myös otelautaa käytetään hyvin samankaltaisesti: soittaminen painottuu ala-asemiin ja silloin kun yläasemia käytetään, käytetään lähinnä diskanttikieliä. Oikean ja vasemman käden tekniikan osalta tulokset ovat hajanaisempia. Kitarakoulujen välillä on paljon yhtäläisyyksiä mutta myös paljon eroja. Tämän vuoksi tutkielma olisi hyötynyt jonkin sellaisen analyysimenetelmän lisäämisestä, jolla kitarakoulujen ominaisuuksia olisi voinut niputtaa ja jäsennellä.
Työ on vertaileva tutkimus, jonka analyysimenetelminä käytetään lähilukua ja luokittelua. Työn aineistona on viisi kitarakoulua: Vivo kitara (F. Tharmaratnam & A. Wilkus), Basic pieces volume 1 (J. A. Muro), Kitarakoulu osa 1 (K. Jämbäck), Suzuki guitar school volume 1 (S. Suzuki) ja First class guitar (T. Stachak). Työn tietoperustana on perustietoa klassisesta kitaratekniikasta, kitaran rakenteesta ja kitaranuoteissa käytettävistä merkinnöistä. Lisänä on otteita Suomen musiikkioppilaitosten liiton vuoden 2005 tasosuoritusten sisällöistä antamassa näkemystä siitä, millaiset asiat kuuluvat alkeissoittoon ja millaiset edistyneempään soittoon.
Kitarakoulujen tekniset ja nuotinluvulliset oppimispolut ovat varsin eri mittaisia. Erot oppimispolkujen pituuksissa selittyvät osin, mutta eivät täysin, kitarakoulujen sivumäärillä. Kaikista pisin oppimispolku on Stachakin kitarakoulussa, kaikista lyhin taas Suzukin kitarakoulussa. Nuotinluvullisesti kitarakouluissa edetään isossa mittakaavassa hyvin samoilla tavoilla. Nuoteista opetellaan diskanttikielten säveliä ennen bassokielten säveliä, juurisäveliä ennen ylennettyjä ja alennettuja säveliä sekä ensimmäistä asemaa ennen muita asemia. Myös otelautaa käytetään hyvin samankaltaisesti: soittaminen painottuu ala-asemiin ja silloin kun yläasemia käytetään, käytetään lähinnä diskanttikieliä. Oikean ja vasemman käden tekniikan osalta tulokset ovat hajanaisempia. Kitarakoulujen välillä on paljon yhtäläisyyksiä mutta myös paljon eroja. Tämän vuoksi tutkielma olisi hyötynyt jonkin sellaisen analyysimenetelmän lisäämisestä, jolla kitarakoulujen ominaisuuksia olisi voinut niputtaa ja jäsennellä.