Fysioterapian mahdollisuudet cauda equina -syndrooma kuntoutujan hoidossa : Integroiva kirjallisuuskatsaus
Frantti, Ella; Pohjola, Eveliina; Pääkkönen, Sara (2020)
Frantti, Ella
Pohjola, Eveliina
Pääkkönen, Sara
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102821732
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020102821732
Tiivistelmä
Cauda equina -syndrooma on harvinainen oireyhtymä, joka johtuu cauda equina -hermokimppuun kohdistuneesta vauriosta. Sen pääoireita ovat virtsaamisen ja ulostamisen häiriöt, ratsupaikka-anestesia sekä seksuaaliset toimintahäiriöt, joiden lisäksi voi olla myös neurologisia alaraajaoireita. Cauda equina -syndrooman diagnosoinnin jälkeen leikkaus suoritetaan yleensä mahdollisimman pian. Kuitenkin suuri osa kuntoutujista kärsii oireista pitkään leikkauksen jälkeenkin, jonka vuoksi kuntoutus ja tiedon antaminen on tärkeää kuntoutujan toimintakyvyn kannalta. Tämä opinnäytetyö on integroiva kirjallisuuskatsaus, jonka tarkoituksena on kuvailla fysioterapian mahdollisuuksia cauda equina -syndrooma kuntoutujan hoidossa. Tavoitteena on, että toimeksiantaja ja muut ammattilaiset voivat hyödyntää kirjallisuuskatsauksen tuloksia työssään. Kirjallisuuskatsauksella saadaan muodostettua kokonaiskuva aiheesta ja sen avulla voidaan hahmotella myös jatkotutkimusaiheita. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Oulun yliopistollisen sairaalan kanssa. Tiedonhaussa käytettiin seitsemää tietokantaa, joita olivat Medic, PEDro, Joanna Briggs, Ebsco (Cinahl), Elsevier Science Direct, Wiley Online Library ja PubMed. Tekstien arvioinnin perusteella aineistoksi valikoitui neljä tapausselostusta. Aineistojen laadun arvioinnissa käytettiin apuna Joanna Briggs Instituutin tapausselostuksen laadunarvioinnin tarkistuslistaa. Jokaisessa tapausselostuksessa terapeuttinen harjoittelu oli osa kuntoutusta ja sen rooli oli suurempi kuin muiden fysioterapiamenetelmien, joita olivat manuaalinen ja fysikaalinen terapia. Terapeuttinen harjoittelu sisälsi muun muassa lantionpohjan sekä alaraajojen lihasvoimaharjoitteita sekä kävelyharjoituksia. Oireissa tapahtui muutoksia monella eri osa-alueella, joista korostui kävelyn kehittyminen, kivun lieventyminen ja virtsanpidätyskyvyn palautuminen. Tapausselostusten pohjalta jatkotutkimusaiheiksi nousi monialaisen yhteistyön ja potilaan informoinnin merkitys. Myös yksittäisten fysioterapiamenetelmien tutkiminen suuremmalla otannalla olisi tärkeää, jotta kuntoutujille tarjottava fysioterapia olisi näyttöön perustuvaa.