Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen tutkimusklubien avulla
Erkkilä, Tuovi (2011)
Erkkilä, Tuovi
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714749
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011111714749
Tiivistelmä
Tämän työn tarkoituksena oli kuvata näyttöön perustuvan toiminnan kehittämistä työyhteisössä tutkimusklubien avulla. Tavoitteena oli vahvistaa hoitohenkilökunnan näyttöön perustuvaa toimintaa ja osaamista sekä sitä kautta lisätä hoitotyön laatua ja vaikuttavuutta työyhteisössä. Tutkimustehtävät olivat: 1) Miten sairaanhoitajat käyttävät tieteellistä tietoa hoitotyössä? 2) Miten sairaanhoitajat käyttävät omaa asiantuntijan kokemukseen perustuvaa tietoa hoitotyössä? 3) Miten sairaanhoitajat ottavat huomioon asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevaa tietoa? 4) Miten toimintaympäristö mahdollistaa näyttöön perustuvan hoitotyön toteuttamisen?
Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen alkoi työyhteisössä tutkimusklubitoiminnan pilotointina syksyllä 2010 jatkuen kevääseen 2011. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla tutkimusklubeihin osallistuneilta (N=5) huhti–toukokuussa. Aineistoa kertyi 52 sivua. Tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivisesti deduktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan näyttöön perustuva toiminta ilmeni sairaanhoitajien tieteellisen tiedon käyttönä kehittämistoiminnassa ja hoitotyön toteuttamisessa. Tutkimuksia hyödynnettiin valikoiden. Tietoa ja ammattitaitoa ylläpidettiin lisäämällä tutkimusten käyttöä. Asiantuntijan kokemukseen perustuvaa tietoa käytettiin enemmän hoidon toteuttamiseen, yhteistyön ja toiminnan kehittämiseen, uudenlaisen toiminnan luomiseen ja oman osaamisen syventämiseen. Asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevaa tieto ilmeni asiakaslähtöisenä ajattelu- ja toimintatapana, hoitoon sitouttamisena ja hoitokäytäntöjen toteuttamisessa asiakaslähtöisenä hoitotyön arviointina. Toimintaympäristön mahdollisuuksia näyttöön perustuvaan toiminnan toteuttamisessa kuvattiin resursseina sekä tiedon etsimisenä ja jakamisena. Toimintaympäristön tuki aktiiviseen tiedon käyttöön koettiin puutteelliseksi. Yhteistyö henkilökunnan välillä ilmeni lähinnä erillisesti järjestetyissä ryhmissä ja verkostoissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tieteellistä tietoa käytettiin hoitotyössä, mutta tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin perehdyttiin heikosti. Toimintaympäristön tuki tieteellisen tiedon käyttöön oli vähäistä. Kehittämishaasteiksi nousi että, tutkimustuloksia tulisi käyttää ja esittää enemmän henkilökunnan koulutuksissa ja erilaisissa kokouksissa. Kliinisten asiantuntijoiden ja hoitotyön tutkijoiden vakanssien lisääminen. Yhteistyön lisääminen työntekijöiden, kliinisten asiantuntijoiden, tutkijoiden ja yliopistojen välillä.
Näyttöön perustuvan toiminnan kehittäminen alkoi työyhteisössä tutkimusklubitoiminnan pilotointina syksyllä 2010 jatkuen kevääseen 2011. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla tutkimusklubeihin osallistuneilta (N=5) huhti–toukokuussa. Aineistoa kertyi 52 sivua. Tutkimusaineisto analysoitiin kvalitatiivisesti deduktiivisella sisällönanalyysilla.
Tulosten mukaan näyttöön perustuva toiminta ilmeni sairaanhoitajien tieteellisen tiedon käyttönä kehittämistoiminnassa ja hoitotyön toteuttamisessa. Tutkimuksia hyödynnettiin valikoiden. Tietoa ja ammattitaitoa ylläpidettiin lisäämällä tutkimusten käyttöä. Asiantuntijan kokemukseen perustuvaa tietoa käytettiin enemmän hoidon toteuttamiseen, yhteistyön ja toiminnan kehittämiseen, uudenlaisen toiminnan luomiseen ja oman osaamisen syventämiseen. Asiakkaan tarpeita ja toiveita koskevaa tieto ilmeni asiakaslähtöisenä ajattelu- ja toimintatapana, hoitoon sitouttamisena ja hoitokäytäntöjen toteuttamisessa asiakaslähtöisenä hoitotyön arviointina. Toimintaympäristön mahdollisuuksia näyttöön perustuvaan toiminnan toteuttamisessa kuvattiin resursseina sekä tiedon etsimisenä ja jakamisena. Toimintaympäristön tuki aktiiviseen tiedon käyttöön koettiin puutteelliseksi. Yhteistyö henkilökunnan välillä ilmeni lähinnä erillisesti järjestetyissä ryhmissä ja verkostoissa.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tieteellistä tietoa käytettiin hoitotyössä, mutta tutkimuksiin ja tutkimustuloksiin perehdyttiin heikosti. Toimintaympäristön tuki tieteellisen tiedon käyttöön oli vähäistä. Kehittämishaasteiksi nousi että, tutkimustuloksia tulisi käyttää ja esittää enemmän henkilökunnan koulutuksissa ja erilaisissa kokouksissa. Kliinisten asiantuntijoiden ja hoitotyön tutkijoiden vakanssien lisääminen. Yhteistyön lisääminen työntekijöiden, kliinisten asiantuntijoiden, tutkijoiden ja yliopistojen välillä.