Alaraajaprotetiikan historia ja kehitys

Abstract

Läpi historian sodat, onnettomuudet, sekä epämuodostumat ovat olleet suuressa osassa alaraajaprotetiikan kehitystä. 1500-luvulla Alaraajaproteesien kehityksessä alkoi merkittävä nousukausi parturi kirurgi Parén keksintöjen ansiosta. Protetiikan kehitys on ollut kuitenkin jokseenkin hidasta, mutta sotien vaikutukset ovat kasvattaneet huomattavasti proteesien tarvetta. Amerikan sisällissodan sekä maailmansotien aikana amputoitujen määrä kasvoi entisestään, jolloin proteesien tarve ja kehitys ampaisi jyrkkään nousuun. Proteesien tarve johti uusien materiaalien ja menetelmien kehittämiseen ja alettiin myös ymmärtämään enemmän ihmisen biomekaanista toimintaa, sekä anatomiaa. Materiaalit, kuten puu ja nahka ovat olleet erittäin kauan proteesitekniikassa mukana, mutta muovit ja hiilikuidut alkoivat korvata niitä muutama vuosikymmen sitten. Nykyään alaraajaproteeseista halutaan kestäviä, kevyitä ja helppohoitoisia. Tänä päivänä on mahdollista myös 3D-skannata ja tulostaa komponentteja, mutta tämä tekniikka ei ole vielä yleisesti käytössä materiaalien epävarmuuden vuoksi. Uudet materiaalit, kuten hartsi ja hiilikutu ovat suhteellisen uusia materiaaleja protetiikassa.

Opinnäytetyön pohjana käytimme integroivaa kirjallisuuskatsausta, koska halusimme saada lopputulokseksi kattavan kirjallisuuskatsauksen alaraajaprotetiikan proteesiteknillisestä historiasta. Materiaalia keräsimme käyttäen erilaisia tietokantoja, sekä lukemalla kirjamateriaalia. Tietokannoista haimme lähteitä opinnäytetyöhömme sopivilla termeillä rajaten pois materiaalin, mikä ei vastannut hakujamme tai joista puuttui oleellisia kohtia, kuten abstrakti tai lähde. Hakuprosessin avulla saimme kerättyä tietoa ajankohdista, henkilöistä sekä heidän keksinnöistään. Opinnäytetyössämme esittelemme alaraajaprotetiikan kehittymistä ennen ajanlaskun alkua nykypäivään saakka käyden läpi proteesiteknisiä ratkaisuja ja niiden kehittäjiä.

Tutkimuksemme perusteella voimme todeta, kehityksen olevan kohtalaisen hidasta ja sodat ovat olleet suuressa osassa alaraajaprotetiikan kehitystä. Suurin harppaus on tapahtunut toisen maailmansodan aikana, jolloin alettiin ymmärtämään paremmin ihmisen biomekaniikan toimintaa ja haluttiin kehittää uusia materiaaleja raskaan puun ja metallin tilalle. Uudet materiaalit, kuten hartsi ja hiilikutu ovat uusia materiaaleja protetiikassa. Ala myös kehittyy edelleen ja uusia materiaaleja kehitetään ja jatkojalostetaan koko ajan.