Korjaushanke kosteusvauriosta rapatuissa julkisivuissa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia eri rappausten ja pinnoitteiden kosteustekninen soveltuvuus tiilirakenteisissa julkisivuissa ja esittää massiivitiiliseinän kuntotutkimuksen vaiheet. Opinnäytetyössä tutkittiin, mitä virheitä julkisivukorjauksissa tehdään ja pohdittiin, mitä parannettavaa niissä olisi. Työtä voidaan hyödyntää vastaavissa massiivitiiliseinien kuntotutkimus- tai suunnitteluvaiheessa. Työ tehtiin yhteistyössä Creago Oy:n kanssa. Opinnäytetyö toteutettiin haastattelututkimuksen, lähdekirjallisuuden ja referenssikohteen pohjalta. Haastatteluja tehtiin urakoitsijalle, rakennusfysiikan asiantuntijalle ja materiaalitoimittajalle. Korjauskohteessa tapahtui äkillinen vesivahinko, joka johti massiivitiiliseinän kosteusvaurioihin. Työssä on esitetty kohteen kuntotutkimusvaihe sekä pohdittu ja tuotu esille huomioitavia asioita. Massiivitiiliseinä on yhdestä aineesta koostuva seinärakenne, joka toimii kantavana ja eristävänä rakenteena. Paksu rakenne pystyy sitomaan suuria määriä kosteutta ja lämpöä. Sen toimivuus perustuu kastumis- ja kuivumissykleihin, mutta äkillisessä vesivahingossa rakenteen kosteuspitoisuus kasvaa kuitenkin niin paljon, ettei se kykene kuivumaan. Pitkä kosteudelle altistuminen voi aiheuttaa terveydelle haitallisia mikrobi- ja homevaurioita sekä seinärakenteen rapautumista. Opinnäytetyön aikana selvisi, että julkisivukorjauksessa tärkeintä on materiaalien yhteensopivuus ja kosteusteknisen toiminnan varmistaminen. Tyypillisiä virheitä ovat liian paksut rappauskerrokset, pellitysten vuotaminen sekä epäsopivien materiaalien käyttö. Kuntotutkimuksella selvitetään sopivat materiaalit ja korjausmenetelmä. Työn ohessa valmistui äkillisen kosteusvaurion tutkimusohjeistus massiivimuurattuun ulkoseinään sekä taulukko eri rappausmaalien ominaisuuksista ja käyttökohteista.