Vaellusreitti läpi Suomen
Repo-Kajokulma, Tiia (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112023464
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112023464
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni selvitin kolmen kysymyksen kautta Suomen päästä päähän ulottuvan vaellusreitin suunnittelua ja toteuttamista. Tutkin, onko Suomeen mahdollista perustaa kyseinen reitti olemassa olevien reittien kautta, voiko reitin kulussa hyödyntää voimalinjoja, käyttämättömiä rautateitä, olemassa olevia polkuja ja teitä sekä selvitän, onko aihetta aiemmin tutkittu ja mitä on selvinnyt. Näiden lisäksi suunnittelen reitin Hangosta Nuorgamiin.
Kysymyksiin on etsitty vastauksia haastattelujen sekä saatavilla olevien aineistojen kautta. Haastatteluja opinnäytetyötä varten on saatu Fingridiltä, Metsähallitukselta ja Suomen Ladulta. Haastatteluja toteutettiin sähköpostitse sekä videopuhelun kautta.
Uusien pitkien vaellusreittien perustamista ei selvityksen mukaan saa kannatusta. Nykyään painotetaan lyhyitä reittejä sekä rengasreittejä. Nämä tarjoavat kestävämpiä ratkaisuja reittivalinnoiksi. Reittien kulussa on hyödynnetty jo pitkän aikaa voimalinjoja, olemassa olevia teitä ja polkuja. Käyttämättömien rautateiden käyttäminen vaellusreitin pohjana on ratalain mukaan mahdollista ratatoimituksen jälkeen. Tätä vaihtoehtoa ei työssä kuitenkaan käytetty, koska reitin linjaus ei kulkenut tällaisten käyttämättömien rataosien kautta. Vaellusreitti läpi Suomen aihetta on tutkittu 2000-luvun alussa ja kaksi kaukovaellusreittiä Suomeen tuolloin tehtykin. Näistä on käytetty nimiä E6 ja E10. Reitit eivät kuitenkaan olleet yhtenäisiä vaan irrallisia pätkiä. Ne eivät myöskään olleet vetovoi-maisia maisemiensa ja luontokohteidensa puolesta, joten käyttäjiä reiteille ei riittänyt.
Kysymyksiin on etsitty vastauksia haastattelujen sekä saatavilla olevien aineistojen kautta. Haastatteluja opinnäytetyötä varten on saatu Fingridiltä, Metsähallitukselta ja Suomen Ladulta. Haastatteluja toteutettiin sähköpostitse sekä videopuhelun kautta.
Uusien pitkien vaellusreittien perustamista ei selvityksen mukaan saa kannatusta. Nykyään painotetaan lyhyitä reittejä sekä rengasreittejä. Nämä tarjoavat kestävämpiä ratkaisuja reittivalinnoiksi. Reittien kulussa on hyödynnetty jo pitkän aikaa voimalinjoja, olemassa olevia teitä ja polkuja. Käyttämättömien rautateiden käyttäminen vaellusreitin pohjana on ratalain mukaan mahdollista ratatoimituksen jälkeen. Tätä vaihtoehtoa ei työssä kuitenkaan käytetty, koska reitin linjaus ei kulkenut tällaisten käyttämättömien rataosien kautta. Vaellusreitti läpi Suomen aihetta on tutkittu 2000-luvun alussa ja kaksi kaukovaellusreittiä Suomeen tuolloin tehtykin. Näistä on käytetty nimiä E6 ja E10. Reitit eivät kuitenkaan olleet yhtenäisiä vaan irrallisia pätkiä. Ne eivät myöskään olleet vetovoi-maisia maisemiensa ja luontokohteidensa puolesta, joten käyttäjiä reiteille ei riittänyt.