Televisiodokumentin tekeminen omakohtaisesta aiheesta : Laman lapset -dokumentin tuottamisen haasteet

Abstract

Opinnäytetyö on toiminnallinen opinnäytetyö, joka koostuu televisiodokumentista ja kirjallisesta tutkielmasta. Tutkielmassa käsittelen omakohtaisen televisiodokumentin tekemisen haasteita, kun kyseessä on sukupolvikuvaus: kuinka tehdä mahdollisimman autenttinen dokumentti, kun itse on osa kuvattavaa sukupolvea? Näitä haasteita pohdin dokumentin tuottajan näkökulmasta. Tutkielman pohjaan omakohtaisia dokumenttielokuvia tehneiden dokumenttiohjaajien haastatteluihin, dokumenttielokuvaa käsittelevään kirjallisuuteen, omiin kokemuksiini omakohtaisen dokumentin tuottajana sekä sukupolvia ja sukupolvikuvausta käsittelevään aineistoon. Toiminnallisen opinnäytetyön teososa on Laman lapset -televisiodokumentti, joka käsittelee 1990-luvun alun lamaa Suomessa ja sitä, miten se vaikutti sen ajan kouluikäisiin lapsiin – nykypäivän nuoriin aikuisiin. Dokumentti kertoo haastattelujen kautta yhden sukupolven muistoja lamasta, kuinka lama näkyi kouluikäisen lapsen elämässä ja miten lapsi ympärillään tapahtuvat asiat käsitti. Omat voimakkaat lamamuistoni toivat dokumentin tuotantoprosessin alusta asti tuottajan työhöni haastetta, eräänlaisen sisäisen ristiriidan. Samanaikaisesti, pyrkiessäni kohti autenttista dokumentaarista sukupolvikuvausta, tunsin tarvetta käsitellä omia lamakokemuksiani ja pelkäsin tuovani liikaa itsestäni kameran takaa kameran eteen. Ammattimaisen ja vastuullisen dokumentaristin tulisi pyrkiä esittämään sellaista, mikä pitää paikkansa. Vaikka dokumentti on tekijänsä näkemys, dokumentissa kuvattavien tapahtumien tahallinen vääristely tai katsojan harhaanjohtaminen ei enää ole dokumentointia. Tässä asiassa dokumentin tekijän on tärkeää tiedostaa oma valtansa ja vastuunsa. Vastuu ja pelko omien tunteiden näkymisestä ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Dokumentti voi olla autenttinen ja samalla kuvastaa tekijänsä tunteita. Koska dokumentti on tekijänsä näkemys totuudesta, on tekijä aina jollain lailla näkyvissä dokumentissaan, halusi tai ei.

The thesis consists of two parts: a television documentary film and a written study. The study examines the challenges of making a television documentary about the experiences of a generation, one that the film-maker herself is a part of. How to make a documentary as authentic as possible in these circumstances? These challenges are reflected on from the producer's point of view. The study is based on interviews of documentary directors, who have made films about subjective topics, documentary film literature, the author's own experiences as a producer. The themes also entail examining of generations and generation portrayals. Laman lapset [Children of Recession] is a television documentary film which depicts the early 1990's recession in Finland and how it affected the school children of that time – namely today's young adults. The documentary deals with the memories of one generation through interviews: how the recession reflected on the life of school children and how children comprehended the things happening around them. The author's personal childhood memories of the recession made the producing of Laman lapset challenging. Throughout the production, the author felt a conflict between making a portrayal of a generation as authentic as possible and the need to process her own experiences. A professional and responsible documentary maker should strive for the truth. Although a documentary always arises from the point of view of its maker, distorting the events portrayed in the documentary film or misleading the viewer is no longer documentary. It is important for a documentary maker to recognize the responsibilities and the power concerning the documentary film-making. Responsibility and fear, however, are two different things. A documentary can reflect the thoughts and feelings of its maker and still be authentic. Being its maker's view of reality, a documentary always somehow portrays the documentary maker, it is inevitable.