Tehostetun palveluasumisen yksiköissä kaatuneiden asukkaiden päivystyksellisen hoidon tarpeen kartoittaminen
Mertaniemi, Henri (2020)
Mertaniemi, Henri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724805
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112724805
Tiivistelmä
Iäkkäiden ihmisten määrän lisääntyessä ja heidän eläessään entistä aktiivisempaa elämää tulee traumaperäisillä vammoilla olemaan yhä merkittävämpi vaikutus terveydenhuollon järjestelmiin tulevaisuudessa. Iäkkäät ihmiset altistuvat haittatapahtumille päivystyskäyntiensä yhteydessä. Hoitoa tarvitsevat iäkkäät ihmiset kuuluvat harvemmin päivystyspoliklinikalle, mutta päivystyspoliklinikka on käytännössä ainoa paikka, jonne sairastuneen tai vammautuneen ikääntyneen voi viedä. Iäkkäät hyötyisivät järjestelmästä, joka olisi tarkoitettu heitä varten.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tehostetun palveluasumisyksiköiden asukkaisiin kohdistuneita ensihoito- ja päivystyskäyntejä, jotka ovat johtuneet asukkaan pään vammaan tai lonkkavammaan johtaneesta kaatumisesta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää tehostetun palveluasumisyksiköiden asukkaiden tarkoituksenmukaisen päivystyshoidon kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jossa käytettiin ensihoito-kertomuksista sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietokannasta saatua aineistoa. Ensihoitotehtäviä, jotka kohdistuivat tehostetussa palveluasumisyksiköissä kaatuneisiin asukkaisiin, oli yhteensä 268. Sisäänotto- ja poisjättökriteereiden jälkeen tehtäviä jäi 168, joista 137 kaatumista johti pään vammaan ja 31 lonkkavammaan.
Tuloksista kävi ilmi, että pään vamman saaneista vain yhdellätoista (8,0 %) asukkaalla todettiin akuutti kallonsisäinen trauma. Yhdellekään asukkaalle ei suoritettu neurokirurgista toimenpidettä ja seitsemän jäi akuutin kallonsisäisen trauman vuoksi osastohoitoon. Lonkkavamman saaneista 17:llä (54,8 %) todettiin lonkkamurtuma, joista 16 leikattiin ja kaikki 17 jäi lonkkamurtuman vuoksi osastohoitoon. Yksikään asukas, joilla ei todettu lonkkamurtumaa, ei joutunut jäämään osastohoitoon lonkkavamman vuoksi.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Liikkuvan sairaalan (LiiSa) toiminta-alueella hoitoprotokollan suunnittelussa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tehostetun palveluasumisyksiköiden asukkaisiin kohdistuneita ensihoito- ja päivystyskäyntejä, jotka ovat johtuneet asukkaan pään vammaan tai lonkkavammaan johtaneesta kaatumisesta. Opinnäytetyön tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää tehostetun palveluasumisyksiköiden asukkaiden tarkoituksenmukaisen päivystyshoidon kehittämisessä.
Opinnäytetyö toteutettiin retrospektiivisenä kohorttitutkimuksena, jossa käytettiin ensihoito-kertomuksista sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin potilastietokannasta saatua aineistoa. Ensihoitotehtäviä, jotka kohdistuivat tehostetussa palveluasumisyksiköissä kaatuneisiin asukkaisiin, oli yhteensä 268. Sisäänotto- ja poisjättökriteereiden jälkeen tehtäviä jäi 168, joista 137 kaatumista johti pään vammaan ja 31 lonkkavammaan.
Tuloksista kävi ilmi, että pään vamman saaneista vain yhdellätoista (8,0 %) asukkaalla todettiin akuutti kallonsisäinen trauma. Yhdellekään asukkaalle ei suoritettu neurokirurgista toimenpidettä ja seitsemän jäi akuutin kallonsisäisen trauman vuoksi osastohoitoon. Lonkkavamman saaneista 17:llä (54,8 %) todettiin lonkkamurtuma, joista 16 leikattiin ja kaikki 17 jäi lonkkamurtuman vuoksi osastohoitoon. Yksikään asukas, joilla ei todettu lonkkamurtumaa, ei joutunut jäämään osastohoitoon lonkkavamman vuoksi.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää Liikkuvan sairaalan (LiiSa) toiminta-alueella hoitoprotokollan suunnittelussa.