Tupakoimattomana leikkaukseen -toimintamalli : Käyttöönoton arviointi terveydenhuollossa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Tupakoimattomana leikkaukseen -toimintamallin (TupLei) käyttöönottoa edistäviä ja estäviä seikkoja terveydenhuollon ammattilaisten kokemana. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla TupLei -toimintamallin jalkauttamista voitaisiin jatkossa tehostaa. Toiminnan tehostamisen päämääränä on lisätä leikkauspotilaiden savuttomuutta ja tätä kautta vähentää tupakoinnin aiheuttamien komplikaatioiden esiintyvyyttä leikkausten yhteydessä ja niiden jälkeen. Aineistona käytettiin loppuvuodesta 2018 puhelinhaastatteluilla kerättyä aineistoa. Haastateltavat (N=23) oli valittu harkinnanvaraisesti TupLei -toiminnan suunnittelussa ja käyttöönotossa mukana olleista terveydenhuollon ammattilaisista erikoissairaanhoidosta ja perusterveydenhuollosta. Keskeisimmät tulokset TupLei -toimintamallin käyttöönoton onnistumisen kannalta olivat resurssien riittävyys ja niiden kohdentaminen laajamittaisesti henkilöstön kouluttamiseen, ohjeistuksen laatimiseen, vastuuhenkilöiden työaikaan ja vieroitusohjauksen tarjoamiseen potilaille. Henkilöstön tahtotilan lisäksi onnistunut implementaatio edellyttää johdon tukea ja sitoutumista. Aktiivisten henkilövaikuttajien rooli nähtiin keskeisenä. Tiedottaminen toimintamalliin liittyen tulee olla säännöllistä. Sidosryhmien yhteistyön tulee olla laaja-alaista ja tehtävänjaon selkeys edesauttaa toiminnan onnistumista. Kirjaamisen säännönmukaisuus ja yhtenäisyys näyttelee tärkeää roolia käytännöntyön onnistumisessa sekä mahdollistaa toimintamallin vaikuttavuuden arviointia. Potilaiden ja heidän omaistensa osallistamisella sekä kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamisella voitaneen parantaa toimintamallin juurruttamista. TupLei -toimintamallin käyttöönottoa estävänä tekijänä näyttäytyi se, että terveyden edistämistyötä ei koettu omaksi tehtäväksi. Tämä näkyi asenteiden ja sitoutumisen ongelmina, muutosvastarintana ja vähättelevänä suhtautumisena toimintamallia kohtaan. Lisäksi yhtenäisen toimintalinjan puuttuminen ja yhteistyön puute eri ammatti- ja sidosryhmien välillä koettiin toimintamallin käyttöönottoa heikentäväksi tekijäksi. Puutteet viestintä- ja potilastietojärjestelmissä sekä kirjaamisen yhdenmukaisuuden puute aiheuttivat hankaluuksia implementaatiossa. Resurssien vähäisyys heikensivät henkilöstön koulutuksiin pääsemistä, vähensivät potilaille tarjottavia vieroitusaikoja, vaikeuttivat sidosryhmien välistä yhteistyötä sekä hankaloittivat vastuuhenkilöiden työtä toimintamallin juurruttamisessa. Henkilökunnan vaihtuvuus loi haasteita tiedonkulussa, koulutuksissa ja toimintamallin omaksumisessa. Johtopäätökset: TupLei -toimintamallin implementaation onnistuminen vaatii riittävästi resursseja – niin henkilökuntaa kuin työaikaa. Henkilöstön systemaattinen ja toistuva kouluttaminen tulee ulottaa kaikkiin potilaita hoitaviin ammattiryhmiin. Johdon tulee sitoutua ja tukea hanketta. Vastuuhenkilöt ja ohjausryhmä tulee nimetä. Panostaminen yhteydenpitoon eri organisaatioiden ja moniammatillisten sidosryhmien yhdyspintojen välillä kannattaa. Kirjaamisen säännön- ja yhdenmukaisuudesta huolehtiminen tukee jatkuvuutta ja helpottaa tehtyjen toimien vaikuttavuuden arviointia. Potilaiden ja heidän omaistensa osallistamista täytyy lisätä sekä vertaistukihenkilöiden rekrytoimiseen ja kouluttamiseen on panostettava.

The purpose of the thesis was to find out the factors that promote and prevent the introduction of the Non-Smoking for Surgery (TupLei) operating model as experienced by professionals in the health and social service sector. The aim of the thesis was to produce information that could be used to make the implementation of the TupLei operating model more effective in the future. The goal of TupLei-model is to increase cessation of smoking of surgical patients and thereby reduce the incidence of complications caused by smoking during and after surgery.

The material collected at the end of 2018 through telephone interviews was used as material. The interviewees (N=23) were selected at the discretion of the healthcare professionals involved in the planning and implementation of TupLei activities from specialist nursing and primary healthcare.

The main results for the successful implementation of the TupLei operating model were the adequacy of resources and their large-scale allocation to staff training, the development of guidelines, the working hours of those in charge and the provision of cessation support guidance to patients. The positive attitude of the personnel towards the model has an effect that supports on the implementation, and the support of the management is important. The role of active personal influencers was deemed essential. Information on the operating model must be distributed on a regular basis. Good cooperation between the stakeholder contributes to the success of operations. The regularity and consistency of recording of the smoking status and cessation planning play an important role in the success of the practical work. The involvement of patients and their relatives, as well as the involvement of experienced experts, could improve the implementation of the approach.

One of the key factors hindering the introduction of the TupLei operating model was that health promotion work was not perceived as duty of the personnel. This was reflected in problems of attitudes and commitment, resistance to change, and contemptuous attitudes toward the approach. In addition, the lack of a coherent policy and the lack of co-operation between different professional and stakeholder groups were perceived undermining the implementation of the policy. Deficiencies in communication and patient information systems, as well as unconsistency in recording, caused difficulties in implementation. Lack of resources reduced access to staff training, reduced withdrawal periods for patients, hampered stakeholder cooperation and complicated the work of those responsible in establishing the operating model. Staff turnover created challenges in the flow of information, training, and adoption of the operating model.

Conclusions: The successful implementation of the TupLei operating model requires sufficient resources - both staff and working time. Systematic and recurrent training of staff should be extended to all occupational groups treating patients. Management must commit to and support the project. The persons in charge and the steering group must be appointed. Investing in communication between the interfaces of different organizations and multi-professional stakeholders is worthwhile. Ensuring the regularity and consistency of recording supports continuity and facilitates the assessment of the effectiveness of the actions taken. The involvement of patients and their relatives must be increased, and efforts must be made to recruit and train peer support staff.