Näkökulmia lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta : Varhaiskasvatuksen kasvattajan ja etävanhempien näkemyksiä lakiuudistuksista
Pyykönen, Anniina (2020)
Pyykönen, Anniina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112924959
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020112924959
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena on lakiuudistukset lapsen huollon ja tapaamisoikeuden laissa etävanhempien sekä varhaiskasvatuksen kasvattajan näkökulmasta. Yhteistyökumppanina toimi Elatusvelvollisten liitto ry. Opinnäytetyössä tavoitteena on selvittää varhaiskasvatusikäisten lasten etävanhempien sekä varhaiskasvatuksen kasvattajan näkökulmia, kuinka varhaiskasvatuksen kasvattajat tuntevat lakiuudistukset, kuinka lakiuudistukset edesauttavat lapsen edun toteutumista, sekä kuinka ne ovat vaikuttaneet perheiden elämään. Opinnäytetyön tarkoituksena on herättää tietoisuutta lakiuudistusten merkityksestä varhaiskasvatuksessa ja antaa lisätietoa Elatusvelvollisten liitolle eronneiden vanhempien kokemuksista lakiuudistusten suhteen.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruu tapahtui puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Haastattelut toteutettiin etänä vuonna 2020 Covid-19 pandemian vuoksi. Tietoperustana opinnäytetyössä käytettiin varhaiskasvatuksen teoriaa ja pedagogista näkökulmaa, lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista.
Tuloksista nousi esiin, että osa haastateltavista koki, etteivät varhaiskasvatuksen kasvattajat ole tietoisia lakiuudistuksista ja osa taas luotti varhaiskasvatuksen kasvattajien lakituntemukseen. Etävanhempien näkemys oli, etteivät varhaiskasvatuksen kasvattajat olleet antaneet tietoa lakiuudistuksista. Myös haastatellun varhaiskasvatuksen kasvattajan näkemys oli, ettei oma työyhteisö ole tietoinen lakiuudistuksista. Etävanhempien mukaan lakiuudistukset eivät ole muuttaneet haastateltavien perhe-elämää. Muutama etävanhempi toivoi laista enemmän määräävää, jotta se olisi enemmän lapsen etua ajava. Tuloksia ei voida yleistää kaikkien etävanhempien näkökulmiksi, Elatusvelvollisten liiton jäsenten mielipiteiksi eikä varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkökulmaksi.
Johtopäätöksenä voidaan huomioida, että haastateltavien näkökulmista varhaiskasvatuksen kasvattajat eivät välttämättä tunne lakiuudistuksia riittävästi, laki vielä ole muuttanut eroperheiden arkea sekä lapsen etu nähdään osittain toteutuvan. Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi varhaiskasvatuksen johtajien lakitietoisuuden selvittäminen, sekä kuinka he voisivat viedä tietoa varhaiskasvatuksen kentälle.
Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää ja aineistonkeruu tapahtui puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Haastattelut toteutettiin etänä vuonna 2020 Covid-19 pandemian vuoksi. Tietoperustana opinnäytetyössä käytettiin varhaiskasvatuksen teoriaa ja pedagogista näkökulmaa, lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta sekä YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista.
Tuloksista nousi esiin, että osa haastateltavista koki, etteivät varhaiskasvatuksen kasvattajat ole tietoisia lakiuudistuksista ja osa taas luotti varhaiskasvatuksen kasvattajien lakituntemukseen. Etävanhempien näkemys oli, etteivät varhaiskasvatuksen kasvattajat olleet antaneet tietoa lakiuudistuksista. Myös haastatellun varhaiskasvatuksen kasvattajan näkemys oli, ettei oma työyhteisö ole tietoinen lakiuudistuksista. Etävanhempien mukaan lakiuudistukset eivät ole muuttaneet haastateltavien perhe-elämää. Muutama etävanhempi toivoi laista enemmän määräävää, jotta se olisi enemmän lapsen etua ajava. Tuloksia ei voida yleistää kaikkien etävanhempien näkökulmiksi, Elatusvelvollisten liiton jäsenten mielipiteiksi eikä varhaiskasvatuksen työntekijöiden näkökulmaksi.
Johtopäätöksenä voidaan huomioida, että haastateltavien näkökulmista varhaiskasvatuksen kasvattajat eivät välttämättä tunne lakiuudistuksia riittävästi, laki vielä ole muuttanut eroperheiden arkea sekä lapsen etu nähdään osittain toteutuvan. Jatkotutkimusaiheena voisi olla esimerkiksi varhaiskasvatuksen johtajien lakitietoisuuden selvittäminen, sekä kuinka he voisivat viedä tietoa varhaiskasvatuksen kentälle.