Alaselän tutkiminen - opas fysioterapeuttiopiskelijoille : Kehittämistyö
Suomalainen, Erno; Tammi, Aleksi (2020)
Suomalainen, Erno
Tammi, Aleksi
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025248
Tiivistelmä
Tiivistelmä
Selkäranka (columna vertebralis) toimii kehon tukipilarina. Se koostuu yhteensä 33-34 nikamasta, jotka ovat seitsemän kaulanikamaa (7), kaksitoista rintanikamaa (12), viisi lannenikamaa (5), viisi ristinikamaa (5) sekä viisi tai neljä häntänikamaa (4-5). Selän lihaksisto voidaan jakaa dorsaaliseen sekä ventraaliseen lihaskokonaisuuteen. Hermosto voidaan jakaa ääreis- ja keskushermostoon niiden sijaintinsa perusteella. Selkäydinhermot (n. spinalis) kuuluvat ääreishermostoon. Ne muodostuvat liikehermosyistä, jotka lähtevät selkäytimestä sekä tuntohermosyistä, jotka tulevat selkäytimeen. Jokaisella nikamalla on vastaava selkäydinhermopari. Selkäydinhermoja on yhteensä 31 paria. Näistä kahdeksan on kaulahermoja (n. cervicalis), rintahermoja (n. thoracius) on 12, lannehermoja (n. lumbalis) ja ristihermoja (n. sacralis) on kumpiakin viisi. Myös häntähermoja (n. coccygeus) on yksi pari.
Alaselkäkipua voidaan luokitella joko spesifiksi tai epäspesifiksi sen syyn mukaan. 10 % alaselkäkivuista luokitellaan spesifiksi kivuksi ja 90 % epäspesifiksi kivuksi, jolle ei löydy suoraan lääketieteellistä syytä. Epäspesifit selkäkivut voidaan lisäksi jakaa ei- mekaaniseen ja mekaaniseen kipuun. Ei- mekaanisen kivun osuus on 30 % ja mekaanisen 70 %.
Alaselän fysioterapeuttinen tutkiminen rakentuu useasta osasta: haastattelusta, havainnoinnista, kliinisestä tutkimisesta ja päättelystä, joka sisältää palpaation, liikkeen arvioinnin, tunnon ja refleksien tutkimisen, lihasvoiman mittaamisen, lannerangan spesifit testit, SI- nivelen testaamisen, liikekontrollinhäiriön testaamisen sekä lonkan tutkimisen. Alaselän tutkiminen onkin hyvin laaja kenttä, joten selkeän rungon hyödyntäminen tutkimisen tukena tekee siitä mahdollisimman selkeää.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä Savonia- ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimivan Viretorin kanssa. Tuotoksemme on sähköisessä muodossa oleva opas alaselän fysioterapeuttiseen tutkimiseen. Opas kohdistetaan ko. ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoille, jotka suorittavat harjoittelua viretorilla. Opasta voi myös hyödyntää opetuksessa.
Kehittämistyön tavoitteena on tuottaa opas alaselän fysioterapeuttiseen tutkimiseen oppimisen ja tutkimisen tueksi. Kehittämistyön tavoitteena on lisätä kohderyhmän tietoa selän rakenteista, selkäkivun syistä sekä tutkimisesta.
Selkäranka (columna vertebralis) toimii kehon tukipilarina. Se koostuu yhteensä 33-34 nikamasta, jotka ovat seitsemän kaulanikamaa (7), kaksitoista rintanikamaa (12), viisi lannenikamaa (5), viisi ristinikamaa (5) sekä viisi tai neljä häntänikamaa (4-5). Selän lihaksisto voidaan jakaa dorsaaliseen sekä ventraaliseen lihaskokonaisuuteen. Hermosto voidaan jakaa ääreis- ja keskushermostoon niiden sijaintinsa perusteella. Selkäydinhermot (n. spinalis) kuuluvat ääreishermostoon. Ne muodostuvat liikehermosyistä, jotka lähtevät selkäytimestä sekä tuntohermosyistä, jotka tulevat selkäytimeen. Jokaisella nikamalla on vastaava selkäydinhermopari. Selkäydinhermoja on yhteensä 31 paria. Näistä kahdeksan on kaulahermoja (n. cervicalis), rintahermoja (n. thoracius) on 12, lannehermoja (n. lumbalis) ja ristihermoja (n. sacralis) on kumpiakin viisi. Myös häntähermoja (n. coccygeus) on yksi pari.
Alaselkäkipua voidaan luokitella joko spesifiksi tai epäspesifiksi sen syyn mukaan. 10 % alaselkäkivuista luokitellaan spesifiksi kivuksi ja 90 % epäspesifiksi kivuksi, jolle ei löydy suoraan lääketieteellistä syytä. Epäspesifit selkäkivut voidaan lisäksi jakaa ei- mekaaniseen ja mekaaniseen kipuun. Ei- mekaanisen kivun osuus on 30 % ja mekaanisen 70 %.
Alaselän fysioterapeuttinen tutkiminen rakentuu useasta osasta: haastattelusta, havainnoinnista, kliinisestä tutkimisesta ja päättelystä, joka sisältää palpaation, liikkeen arvioinnin, tunnon ja refleksien tutkimisen, lihasvoiman mittaamisen, lannerangan spesifit testit, SI- nivelen testaamisen, liikekontrollinhäiriön testaamisen sekä lonkan tutkimisen. Alaselän tutkiminen onkin hyvin laaja kenttä, joten selkeän rungon hyödyntäminen tutkimisen tukena tekee siitä mahdollisimman selkeää.
Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä yhteistyössä Savonia- ammattikorkeakoulun alaisuudessa toimivan Viretorin kanssa. Tuotoksemme on sähköisessä muodossa oleva opas alaselän fysioterapeuttiseen tutkimiseen. Opas kohdistetaan ko. ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijoille, jotka suorittavat harjoittelua viretorilla. Opasta voi myös hyödyntää opetuksessa.
Kehittämistyön tavoitteena on tuottaa opas alaselän fysioterapeuttiseen tutkimiseen oppimisen ja tutkimisen tueksi. Kehittämistyön tavoitteena on lisätä kohderyhmän tietoa selän rakenteista, selkäkivun syistä sekä tutkimisesta.