Varhaiskasvatus perheiden tukijana: Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen asiakasperheiden kokemuksia kotikontaktoinnista
Soininen, Laura (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025122
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020113025122
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen asiakasperheiden kokemuksia COVID-19 pandemian aikaan käytetystä kontaktointimallin kotikontaktointi palvelusta. Kotikontaktointi oli palvelu, jossa varhaiskasvatuksen henkilöstö oli yhteydessä perheisiin suorien puhelinkontaktien avulla. Opinnäytetyöllä pyrittiin selvittämään, miten kotikontaktointi koettiin hyvinvoinnin näkökulmasta pandemia-aikana.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoria yhdessä Lammi-Taskula & Salmin (2014) tarkennuksien kanssa. Hyvinvointiteorian elintason, yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksiin luotiin operationalisoituja käsitteitä kotikontaktoinnin sisällöstä. Työ toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa oli sekä määrällisen, että laadullisen tutkimusmenetelmän piirteitä. Opinnäytetyön kohdejoukkona toimi Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen asiakasperheet maalis-toukokuun 2020 ajalta.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kotikontaktointi koettiin hyvinvoinnin näkökulmasta olennaiseksi palveluksi hyvinvointiteorian elintason, yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksilla. Elintason ulottuvuuden kohdalla kotikontaktointi koettiin olennaisimmaksi fyysisen terveyden, henkisen terveyden ja turvallisuuden tunteen osalta. Yhteissyyssuhteiden osalta kotikontaktointi oli hyvinvoinnin kannalta olennaisin perheenjäsenten välisille suhteille, perheiden keskeiselle ajanvietolle ja vanhemmuudesta keskustelulle. Itsensä toteuttamisen ulottuvuuden kohdalla perheet nostivat esille arjessa jaksamisen sekä arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen merkityksen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen uudenlainen yhteydenottopalvelu voidaan kokea hyvinvoinnin kannalta myönteisenä. Kotikontaktoinnin kaltaisella palvelulla voidaan auttaa varhaiskasvatuksen perheitä löytämään voimavarojaan ja toteuttamaan oman vanhemmuuden jäsentämistä arvostavan vuorovaikutuksen kautta. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin kiinnostavaa tutkia kotikontaktoinnin tarpeellisuutta pandemia-ajan ulkopuolella, jolloin voitaisiin tehdä johtopäätöksiä varhaiskasvatuksesta perheiden hyvinvoinnin tukijana niin sanotun tavallisen arjen aikana.
Opinnäytetyön teoreettisena viitekehyksenä toimi Erik Allardtin (1976) hyvinvointiteoria yhdessä Lammi-Taskula & Salmin (2014) tarkennuksien kanssa. Hyvinvointiteorian elintason, yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksiin luotiin operationalisoituja käsitteitä kotikontaktoinnin sisällöstä. Työ toteutettiin kyselytutkimuksena, jossa oli sekä määrällisen, että laadullisen tutkimusmenetelmän piirteitä. Opinnäytetyön kohdejoukkona toimi Joensuun kaupungin varhaiskasvatuksen asiakasperheet maalis-toukokuun 2020 ajalta.
Opinnäytetyön tulosten mukaan kotikontaktointi koettiin hyvinvoinnin näkökulmasta olennaiseksi palveluksi hyvinvointiteorian elintason, yhteisyyssuhteiden ja itsensä toteuttamisen ulottuvuuksilla. Elintason ulottuvuuden kohdalla kotikontaktointi koettiin olennaisimmaksi fyysisen terveyden, henkisen terveyden ja turvallisuuden tunteen osalta. Yhteissyyssuhteiden osalta kotikontaktointi oli hyvinvoinnin kannalta olennaisin perheenjäsenten välisille suhteille, perheiden keskeiselle ajanvietolle ja vanhemmuudesta keskustelulle. Itsensä toteuttamisen ulottuvuuden kohdalla perheet nostivat esille arjessa jaksamisen sekä arvostetuksi ja kuulluksi tulemisen merkityksen.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen uudenlainen yhteydenottopalvelu voidaan kokea hyvinvoinnin kannalta myönteisenä. Kotikontaktoinnin kaltaisella palvelulla voidaan auttaa varhaiskasvatuksen perheitä löytämään voimavarojaan ja toteuttamaan oman vanhemmuuden jäsentämistä arvostavan vuorovaikutuksen kautta. Jatkotutkimuksen kannalta olisikin kiinnostavaa tutkia kotikontaktoinnin tarpeellisuutta pandemia-ajan ulkopuolella, jolloin voitaisiin tehdä johtopäätöksiä varhaiskasvatuksesta perheiden hyvinvoinnin tukijana niin sanotun tavallisen arjen aikana.