Kriisiviestintää koronaepidemian aikaan: Porvoon kaupungin kriisiviestinnän ja viestinnän henkilöstön resilienssin kehittäminen pitkittyneen kriisin pohjalta.

Abstract

Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten Porvoon kaupungin kriisiviestinnän käytäntöjä sekä viestinnän henkilöstön kestävyyttä ja paineensietokykyä kriisitilanteessa voidaan kehittää koronaepidemiasta saadun kokemuksen perusteella. Koronavirustauti on uusi, maailmanlaajuisesti levinnyt vaarallinen tartuntatauti, joka on myös Suomessa vaikuttanut laajasti ja pitkäkestoisesti kaupunkien toimintaan. Työssä tarkasteltiin Porvoon kaupungin viestintää maaliskuun puolivälistä kesän 2020 alkuun. Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä oli, miten koronaviestintä poikkesi kaupungin aiemmista kriisi- ja erityistilanteiden viestinnän käytännöistä ja miten niitä tulee kehittää. Lisäksi tutkittiin, millaisia vaikutuksia korona-ajalla oli viestinnän henkilöstön työhön ja työssä jaksamiseen, ja miten voimavaroja voidaan vahvistaa, jotta tulevaisuudessa voidaan varautua koronakriisin kaltaiseen erityistilanteeseen.

Tämä työ edustaa laadullisiin menetelmiin perustuvaa kehittämistutkimusta. Se tuo esille uutta tietoa kaupunkiorganisaation toteuttamasta laajasta ja pitkittyneestä erityistilanteen viestinnästä, ja sen onnistumiseen vaikuttavista seikoista. Vastaavan, maailmanlaajuisen tartuntataudin aiheuttaman kriisitilanteen viestinnästä ei ollut käytettävissä aiempaa tieteellistä tutkimusta. Lähteinä käytettiin kriisiviestinnän yleistä tutkimusta ja viestintäohjeistuksia sekä tutkimuksen aikana julkaistuja koronaviestintää koskeneita suomalaisia ja kansainvälisiä artikkeleita. Keskeisenä tutkimusaineistona olivat Porvoon kaupungin valmistelemat dokumentit, verkkopalvelun analytiikka ja viestintäyksikön henkilöstön keskustelut. Tutkimuksessa esitetyt havainnot, tulkinnat ja päätelmät muodostettiin tämän aineiston pohjalta.

Keskeisiä johtopäätöksiä oli, että koronan aiheuttamassa erityistilanteessa kaupungin johdon organisointi ja toiminta vaikuttavat olennaisesti viestinnän onnistumiseen. Toinen merkittävä seikka on, että koko kaupunkiorganisaation tulee tuntea kaupungin viestinnän linjaukset ja noudattaa niitä erityistilanteessa, jolloin viestintä on keskitetty. Koulutuksen, harjoittelun ja etukäteen valmistautumisen merkitys on suuri. Erityistilanteessa kaupungin on herätettävä luottamusta toimintaansa. Viestinnän onnistumisen kannalta olennaista oli asukkaiden ja sidosryhmien tiedon tarpeisiin vastaaminen. Koronaviestinnässä korostuivat lisäksi tunteiden ja yhteisöllisyyden merkitys. Pitkittynyt erityistilanne on poikkeuksellisen kuormittava viestinnän henkilöstölle, mikä korostaa työn organisoinnin, lepovuorojen ja työpäivän rytmittämisen tärkeyttä. Voimavaroihin tulee lisäksi kiinnittää huomiota jo etukäteen seuraamalla työhyvinvointia ja ottamalla käyttöön hyvinvointia vahvistavia toimintatapoja.