Mentorointi ensihoidossa. Kokemusten arviointi ja mentorointimallin kehittäminen.
Ranta-Nilkku, Riikka; Repo, Minttu-Maija (2020)
Ranta-Nilkku, Riikka
Repo, Minttu-Maija
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125463
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120125463
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää mentorointiohjelmaan osallistuneiden ensihoitajien kokemuksia, uudistaa mentorointimallia sekä laatia ensihoidon organisaatiolle malli mentoroinnin käyttöönotosta. Opinnäytetyön tavoitteena on mentorointiohjelman avulla edistää ensihoitajien työhyvinvointia ja parantaa ensihoitotyön laatua. Tavoitteena on mentoroinnin avulla helpottaa vastavalmistuneiden ensihoitajien työelämään siirtymistä.
Mentorointi on monilla eri aloilla laajasti käytössä oleva ammatillisen kehittämisen menetelmä. Mentorointi on käytössä myös eri terveydenhuollon aloilla ja siitä on todettu olevan hyötyä etenkin uusien sairaanhoitajien töiden aloittamisen tukemisessa. Ensihoidossa mentorointia on tutkittu lähinnä opiskelijoiden työaikajaksojen mentorointia. Suomessa mentorointia on aloitettu kokeilemaan muutamassa ensihoidon organisaatiossa. Hyvin suunniteltu mentorointimalli, jossa on vakiintuneet
ja läpinäkyvät toimintamallit sekä riittävät resurssit edesauttavat mentoroinnin vaikuttavuutta ja tehokkuutta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla 12 mentorointiohjelmaan osallistunutta ensihoitajaa. Haastattelut tehtiin etäyhteydellä yksilöhaastatteluina. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelujen teemoina olivat mentoroinnin taustat, kokemukset ja kehittämisehdotukset. Haastatteluin kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Haastateltavien kokemus mentoroinnista oli useimmiten positiivinen. Haastateltavat arvioivat mentoroinnin kehittäneen ensihoitajien ammatillista osaamista, kehittäneen ensihoitotiimin sisäistä kommunikaatiota ja toimintaa, lisänneen työhyvinvointia, tarjonneen psykososiaalista tukea ja vaikuttaneen positiivisesti työpaikan vetovoimaan. Mentorointia edistäviä tekijöitä olivat mentoroinnin oikea-aikaisuus, osallistumisen vapaaehtoisuus, mentoriparin hyvä yhteensopivuus, ajoittain mentorointiparin kanssa työparina toimiminen sekä mentorin ominaisuudet; aktiivisuus, ammattitaito,
motivaatio, luotettavuus ja tasa-arvoinen asenne. Mentorointiohjelman kehittämiskohteista nousi esiin sen yhdenmukaisuus ja suunnitelmallisuus, työhön ja mentorointiin perehdytys, vastuuhenkilön toiminta ja työaikaan liittyvä kehittäminen.
Kehittämistyönä luotiin uusi ensihoidon mentorointiohjelman malli ja laadittiin ensihoidon organisaatiolle suunnitelma sen käyttöönotosta. Ensihoidon mentorointimallin mahdolliset tulevat käyttökokemukset tarjoavat jatkotutkimus ja -kehittämismahdollisuuksia.
Mentorointi on monilla eri aloilla laajasti käytössä oleva ammatillisen kehittämisen menetelmä. Mentorointi on käytössä myös eri terveydenhuollon aloilla ja siitä on todettu olevan hyötyä etenkin uusien sairaanhoitajien töiden aloittamisen tukemisessa. Ensihoidossa mentorointia on tutkittu lähinnä opiskelijoiden työaikajaksojen mentorointia. Suomessa mentorointia on aloitettu kokeilemaan muutamassa ensihoidon organisaatiossa. Hyvin suunniteltu mentorointimalli, jossa on vakiintuneet
ja läpinäkyvät toimintamallit sekä riittävät resurssit edesauttavat mentoroinnin vaikuttavuutta ja tehokkuutta.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin haastattelemalla 12 mentorointiohjelmaan osallistunutta ensihoitajaa. Haastattelut tehtiin etäyhteydellä yksilöhaastatteluina. Haastattelumenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja haastattelujen teemoina olivat mentoroinnin taustat, kokemukset ja kehittämisehdotukset. Haastatteluin kerätty aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Haastateltavien kokemus mentoroinnista oli useimmiten positiivinen. Haastateltavat arvioivat mentoroinnin kehittäneen ensihoitajien ammatillista osaamista, kehittäneen ensihoitotiimin sisäistä kommunikaatiota ja toimintaa, lisänneen työhyvinvointia, tarjonneen psykososiaalista tukea ja vaikuttaneen positiivisesti työpaikan vetovoimaan. Mentorointia edistäviä tekijöitä olivat mentoroinnin oikea-aikaisuus, osallistumisen vapaaehtoisuus, mentoriparin hyvä yhteensopivuus, ajoittain mentorointiparin kanssa työparina toimiminen sekä mentorin ominaisuudet; aktiivisuus, ammattitaito,
motivaatio, luotettavuus ja tasa-arvoinen asenne. Mentorointiohjelman kehittämiskohteista nousi esiin sen yhdenmukaisuus ja suunnitelmallisuus, työhön ja mentorointiin perehdytys, vastuuhenkilön toiminta ja työaikaan liittyvä kehittäminen.
Kehittämistyönä luotiin uusi ensihoidon mentorointiohjelman malli ja laadittiin ensihoidon organisaatiolle suunnitelma sen käyttöönotosta. Ensihoidon mentorointimallin mahdolliset tulevat käyttökokemukset tarjoavat jatkotutkimus ja -kehittämismahdollisuuksia.