Sosionomin kenttätyöskentely kotouttamisyksikössä

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on lisätä tietoa sosionomien tekemästä kotouttamistyöstä ja tuoda tätä kautta esille työtä tekevien ajatuksia työstä. Kotouttamistyö on yhteiskunnallisesti ajankohtainen aihe, sillä maahanmuutto Suomessa on lisääntynyt viime vuosina hurjasti. Opinnäytetyön tavoitteena on kuvata kotouttamiskentän työntekijöiden ajatuksia työstä, työntekijöiden erityisosaamisesta ja työn kehityskohdista. Työn tavoitteena on, että tästä opinnäytetyöstä olisi apua sosionomiopiskelijoille, jotka suuntautuvat opinnoissaan monikulttuurisuuteen ja jo alalla työskenteleville työntekijöille.

Opinnäytetyön tutkimuskysymyksiksi valikoitui kolme kysymystä; mitä sosionomin kenttätyöskentely kotouttamisyksikössä on, mitä erityisosaamista sosionomilta työssään tarvitaan ja mitä kehityksen kohteita työssä voi ilmetä. Opinnäytetyö on tehty kvalitatiivisena eli laadullisena tutkimuksena. Työtä varten on haastateltu kolme sosionomia, jotka ovat työskennelleet yksin tulleiden alaikäisten pakolaisten ryhmäkodissa. Tiedonkeruumenetelmänä työssä on käytetty puolistrukturoitua lomakehaastattelua.

Opinnäytetyössä tuli ilmi haastateltavien näkemys siitä, että lisäkoulutus monikulttuuriseen työhön on ollut vähäistä. Kotouttamistyö on heidän mielestään kokonaisvaltaista auttamista ja ohjaamista, ja asiakaslähtöistä vuorovaikutuksellista työtä. Haasteellisiksi ohjaustilanteiksi nousivat esille äkilliset traumaattiset tapahtumat kotimaassa, kielimuuri ja isojen ryhmäinfojen ohjaaminen.

Erityisosaamisen kannalta opinnäytetyössä tuli ilmi kuinka tärkeää työntekijän on tuntea viranomaisprosesseja, kulttuurillinen tuntemus, todellinen halu auttaa ja ennakkoluulojen poissulkeminen. Tilanteet, joissa eettisyys on työssä noussut esille, olivat esimerkiksi asiakkaiden ihastuminen ohjaajaan ja itsemääräämisoikeus. Kotouttamistyön kehitysideoiksi nousi yhtenäisten lisäkoulutuksien saatavuus, säännöllinen työnohjaus sekä toive, että työllä olisi jonkinasteinen jatkumo