Astmaa sairastavan lapsen lääkehoidon ohjausintervention toteutuminen sairaanhoitajien kokemana

Abstract

Tämä opinnäytetyö on osa nelivuotista Lapsen, nuoren ja lapsiperheen ohjaus-projektia. Projekti toteutettiin yhteistyössä HYKS:n naisten ja lasten tulosyksiköiden, pitkäaikaissairaiden lasten hoitoon ja kuntoutukseen liittyvien kolmannen sektorin yhdistysten ja ammattikorkeakoulu Metropolian kanssa. Projektin tarkoituksena on käytännön hoitotyön ohjauksen kehittämisen ohella pyrkiä kehittämään myös ohjauksen opetusta ammattikorkeakoulussa.

Opinnäytetyömme liittyy projektin kolmanteen vaiheeseen. Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata sairaanhoitajien kokemuksia astmaa sairastavien lasten ja perheiden lääkehoidon ohjausintervention toteutumisesta. Opinnäytetyömme tavoitteena on, että saamamme tiedon pohjalta lasten lääkehoidon ohjausta voitaisiin kehittää. Haastatteluaineisto (N=9) kerättiin Jorvin sairaalan lasten infektio-osasto L3:lta. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina ohjausinterventio kokeilun loppuvaiheessa. Sairaanhoitajat olivat jo jonkin aikaa ohjanneet perheitä ohjausintervention avulla. Aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tämän opinnäytetyön tuloksista selvisi, että sairaanhoitajat suunnittelivat ohjausta kartoittamalla perheen ohjaustarvetta, laatimalla ohjaukselle tavoitteet ja valmistautumalla ohjaukseen. Sairaanhoitajat kertoivat perheen, lapsen ja ympäristön vaikuttavan ohjauksen kulkuun. Esille nousivat erityisesti perheen keskittymiskyky, lapsen rauhallisuus ja osaston kiireisyys. Ohjausta arvioitiin muun muassa perheen osaamisen kautta sekä annettiin perheelle mahdollisuus antaa palautetta. Ohjaustilanteet herättivät sairaanhoitajissa erilaisia tunteita. Puolella sairaanhoitajista heräsi positiivisia tunteita ohjaustilanteesta. Heille jäi ohjaustilanteesta onnistumisen tunne ja hyvä mieli. Lopuille sairaanhoitajille heräsi ohjaustilanteista negatiivisia tai neutraaleja tunteita. Heille jäi ohjaustilanteesta epäonnistumisen tunne ja turhautuminen. Sairaanhoitajat mainitsivat ohjausinterventiosta hyviä sekä huonoja puolia. Hyväksi puoleksi koettiin, esimerkiksi että ohjausinterventiossa oli kaikki asiat otettu huomioon. Kuitenkin ohjausinterventio koettiin myös työlääksi ja aikaa vieväksi. Sairaanhoitajien mielestä ohjausta sekä ohjausinterventiota voitaisiin kehittää edelleen muun muassa tekemällä ohjausintervention käsikirjasta tiivistetty versio.

Our final project was a part of a 4-year-long Patient Education of Children, Adolescents and Their Families project. The project was accomplished in co-operation with the HUCH Hospital for Children and Adolescents, Finland and third sector associations which are related to the care of long term sick children and their rehabilitation and Helsinki Metropolia University of Applied Sciences. The purpose of the project was to develop the guidance of nursing and also to develop the teaching of guidance in the University of Applied Sciences.

Our study belonged to the third part of this project. The purpose of this study was to describe the nurses’ experiences when guiding medical treatment intervention for children with asthma and their families. The goal of our final project is to develop guidance of children’s medical treatment with the results of this study. The interview data (N=9) were collected in the department of children’s infectious diseases L3 in the Jorvi hospital, Finland. Interviews with the theme were carried out at the end of the intervention experiment, so nurses had already guided families with the guidance intervention. The data of this study were analyzed by using deductive-inductive analysis.

The results of this study showed that the nurses plan guidance by identifying the need for guidance in the family, by establishing goals for guidance and preparing guidance. Nurses told that the family, the child and the environment affect the course of counseling. Attention was paid particularly to families ability to concentrate, child’s calmness and to the busy department. Nurses rated the guidance by evaluating the family's knowledge, by giving families the opportunity to feedback and by evaluating their own guidance. Guidance situations aroused a variety of emotions. Half of the nurses experienced positive emotions. They felt that the guidance situation had been succesfull. The remaining nurses experienced guidance situations in a negative or in a neutral ways. For them, the situation was a failure frustrating. Nurses mentioned good and bad sides. Good thing was for example that in the guidance intervention all things had been taken into consideration. However, the nurses felt that the guidance intervention was also laborious and time-consuming. Nurses believe that guidance and guidance intervention could be developed further by making the guidance intervention a condensed version of the manual.