Soittotaitoa sävellyttäen: Pianopedagogiikan kehittämistä toimintatutkimuksen avulla

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus on tutkia sävellyttämisen mahdollisuuksia pianonsoittotekniikan kehittämisessä musiikkiopistotyössä, perehtyä sävellysprosessin ohjaamiseen työtapana sekä kehittää omaa pedagogista ajatteluani ja toimintaani. Aihe on ajankohtainen, sillä säveltäminen ja improvisointi on yksi neljästä tavoitealueesta uusimmissa taiteen perusopetuksen musiikin laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteissa. Tavoitteenani on ollut kehittää omaa opetusfilosofiaani luovuuskasvatuksen teorioiden pohjalta sekä muodostaa toimivia käytäntöjä opetustyöhön. Tarkastelin opetusta konstruktivistisen oppimiskäsityksen näkökulmasta ja nojasin tutkimuksessani sävellyttämistä ja luovuuskasvatusta koskevaan kirjallisuuteen sekä ajankohtaisiin musiikkipedagogisiin hankkeisiin.

Tutkimus on toimintatutkimus sekä tapaustutkimus, jonka tutkimuskohteena oli kahden Lapin musiikkiopiston piano-oppilaan oppimisprosessit sekä omat oppimisprosessini kevätlukukaudella 2020. Videoin opetustuokiot ja tarkastelin kertynyttä aineistoa toimintatutkimuksen periaatteiden mukaisesti itsereflektion, kehittämisen ja toiminnan kehässä. Olen kuvannut tutkimuksessa tiiviisti sävellysprosessien kulun sekä analysoinut niitä laadullisen tutkimuksen keinoin. Opetuksen aikana tehdyt muistiinpanot sekä videotallenteet ja niiden litteroinnit muodostivat aineiston, jonka pohjalta tein havaintoja opetuksen sisällöistä ja opetusta ohjanneesta pedagogisesta ajattelusta.

Tutkimuksen tulokset ovat myönteiset sekä oppilaiden että opettajan näkökulmasta: sävellyttäminen osoittautui monipuoliseksi, eri sisältöjä luovasti integroivaksi tavaksi opettaa pianonsoittoa ja musiikillisia ilmiöitä. Oppilaat pystyivät paneutumaan oman sävellysprosessin kautta soittotekniikkaansa ja kehittämään sitä. Lisäksi oppilaat saivat harjoitusta erityisesti musiikillisen keksimisen taidoissa ja tämän lisäksi musiikillisessa ilmaisussa, käsitteiden hallinnassa sekä musiikin teoria- ja nuotinnustaidoissa. Oppimistulokset näillä osa-alueilla olivat myönteisiä. Ennakkokäsitykseni siitä, että sävellyttäminen olisi hyvä tapa opettaa myös soittotekniikkaa, osoittautui paikkansa pitäväksi. Tutkimukseni aikana havaitsin, että opettajan toiminnalla on suuri merkitys prosessin ohjaamisessa, vaikka oppilaan omalle luovalle työskentelylle ja valinnoille annetaankin paljon tilaa. Myös opettajan kannustava ja rohkaiseva suhtautuminen oppilaan tuotokseen ja prosessiin on tärkeää.

Tutkimuksen tekeminen selkiytti omaa pedagogista ajatteluani, antoi varmuutta ohjata vastaavanlaisia prosesseja tulevaisuudessa ja vakiinnutti sävellyttämisen yhdeksi pianopedagogiikkaa monipuolistavaksi työtavaksi arkisessa työssäni. Tavoitteeni on jatkossakin vahvistaa musiikillisen keksimisen osuutta oppilaitteni soittotunneilla. Toivon, että oppilaat ymmärtävät soittotekniikan harjoittelemisen merkityksen musiikillisen ilmaisun palvelijana ja rohkaistuvat luovaan ajatteluun sekä musiikilliseen keksimiseen.