Sähkönjohtavuusmittarin käyttöönotto ja ajan vaikutus verkostovesinäytteisiin
Rönnqvist, Heikki (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426129
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020120426129
Tiivistelmä
Insinöörityö tehtiin Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän vedenpuhdistusosaston käyttölaboratoriolle. Työssä tutustuttiin yleisesti HSY:n toimintaan sekä talousveden valmistukseen, verkostonäytteenottoon ja verkostonäytteistä tehtäviin määrityksiin.
Työssä selvitettiin kenttämittarin soveltuvuutta verkostoveden sähkönjohtavuuden mittaamiseen. Soveltuvuutta testattiin ensin käyttöönottomittauksilla, joissa näytteiden sähkönjohtavuutta mitattiin rinnakkain kenttämittarilla ja laboratorion sähkönjohtavuusmittarilla. Kenttämittarille määritettiin käyttö-, kalibrointi- ja laadunvarmistusmenettelyt ja mittarin käyttöä jatkettiin kenttämittauksissa näytepaikoilla. Näytepaikalla mitattuja tuloksia vertailtiin laboratoriossa näytteistä mitattuihin tuloksiin. Kenttämittausten tulokset olivat hyvin lähellä laboratorion mittaustuloksia.
Lisäksi työssä tutkittiin kuljetus- ja säilytysajan vaikutusta verkostovesinäytteiden pH-arvoon, klooripitoisuuteen ja sähkönjohtavuuteen. Rinnakkaisnäytteistä mitattiin tutkittavat arvot, kun näytteenotosta oli kulunut kolme ja viisi tuntia. Mittaustulokset eivät pH-arvon ja sähkönjohtavuuden osalta poikenneet merkittävästi kenttämittausten ja rinnakkaisnäytteiden välillä. Kloorimittauksissa klooripitoisuus näytti laskevan ajan kuluessa, mutta mittaustuloksissa oli havaittavissa epäjohdonmukaisuutta, joka saattoi johtua mittauksissa tapahtuneista virheistä.
Työssä selvitettiin kenttämittarin soveltuvuutta verkostoveden sähkönjohtavuuden mittaamiseen. Soveltuvuutta testattiin ensin käyttöönottomittauksilla, joissa näytteiden sähkönjohtavuutta mitattiin rinnakkain kenttämittarilla ja laboratorion sähkönjohtavuusmittarilla. Kenttämittarille määritettiin käyttö-, kalibrointi- ja laadunvarmistusmenettelyt ja mittarin käyttöä jatkettiin kenttämittauksissa näytepaikoilla. Näytepaikalla mitattuja tuloksia vertailtiin laboratoriossa näytteistä mitattuihin tuloksiin. Kenttämittausten tulokset olivat hyvin lähellä laboratorion mittaustuloksia.
Lisäksi työssä tutkittiin kuljetus- ja säilytysajan vaikutusta verkostovesinäytteiden pH-arvoon, klooripitoisuuteen ja sähkönjohtavuuteen. Rinnakkaisnäytteistä mitattiin tutkittavat arvot, kun näytteenotosta oli kulunut kolme ja viisi tuntia. Mittaustulokset eivät pH-arvon ja sähkönjohtavuuden osalta poikenneet merkittävästi kenttämittausten ja rinnakkaisnäytteiden välillä. Kloorimittauksissa klooripitoisuus näytti laskevan ajan kuluessa, mutta mittaustuloksissa oli havaittavissa epäjohdonmukaisuutta, joka saattoi johtua mittauksissa tapahtuneista virheistä.