Äitien kokemuksia synnytysväkivallasta Suomessa
Strömberg, Rea; Zoho, Verna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121327882
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121327882
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata synnytysväkivallan kokemuksia Suomessa äitien näkökulmasta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa kätilöopiskelijoille sekä ammattihenkilöille, siitä millaisia kokemuksia äideillä on synnytysväkivallasta Suomessa ja mitkä tekijät vaikuttavat synnytysväkivaltakokemuksen syntyyn.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Aineisto kerättiin #MinäMyösSynnyttäjänä Facebook-ryhmästä ja vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 29. Kaikki vastaukset analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyössä synnytysväkivaltakokemukset jaettiin neljään pääluokkaan, joita olivat itsemääräämisoikeuden loukkaus, puutteellinen vuorovaikutus, henkinen väkivalta sekä fyysinen väkivalta. Lähes jokaisessa vastauksessa oli viitteitä useammasta pääluokasta, josta voidaan päätellä synnytysväkivallan olevan monitahoinen ilmiö. Tuloksista ilmenee, kuinka synnyttäjän kohtelu ja kuuntelu vaikuttavat suuresti synnytysväkivaltakokemuksen syntymiseen. Sillä oli myös suuri vaikutus, kuinka aktiivisesti synnyttäjä sai osallistua häntä koskeviin päätöksiin. Puutteellinen vuorovaikutus oli iso osa kertomuksia, ja vuorovaikutukseen tulisikin panostaa enemmän. Kivunhoidolla ja informatiivisella vuorovaikutuksella oli myös suuri vaikutus synnytyskokemukseen. Organisaatiotasolla synnytysväkivallan esiintymistä voitaisiin ennaltaehkäistä takaamalla kätilöille riittävät resurssit, jotta heillä olisi aikaa synnyttäjän huomioimiseen ja aitoon kohtaamiseen. Tuloksista käy myös ilmi, kuinka synnytysväkivalta on lähtöisin aina synnyttäjän omasta kokemuksesta. Tulosten perusteella synnytysväkivaltakokemusten ennaltaehkäisyssä on ensisijaisen tärkeää synnyttäjän kunnioittaminen ja yksilöllinen kohtaaminen.
Synnytysväkivaltaa ei ole vielä tutkittu Suomessa, joten aiheen tutkiminen sen tunnistettavuuden parantamiseksi olisi suositeltavaa. Tämän opinnäytetyön tulokset kertovat vain äitien näkökulman aiheesta, joten kätilöiden näkökulmasta aiheen tutkiminen voisi olla kannattavaa. Mielenkiintoista olisi myös näiden näkökulmien vertailu synnytysväkivallan kokemuksen laajemman ymmärtämisen vuoksi.
Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella eli laadullisella tutkimusmenetelmällä. Opinnäytetyön aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joka sisälsi suljettuja ja avoimia kysymyksiä. Aineisto kerättiin #MinäMyösSynnyttäjänä Facebook-ryhmästä ja vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 29. Kaikki vastaukset analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Opinnäytetyössä synnytysväkivaltakokemukset jaettiin neljään pääluokkaan, joita olivat itsemääräämisoikeuden loukkaus, puutteellinen vuorovaikutus, henkinen väkivalta sekä fyysinen väkivalta. Lähes jokaisessa vastauksessa oli viitteitä useammasta pääluokasta, josta voidaan päätellä synnytysväkivallan olevan monitahoinen ilmiö. Tuloksista ilmenee, kuinka synnyttäjän kohtelu ja kuuntelu vaikuttavat suuresti synnytysväkivaltakokemuksen syntymiseen. Sillä oli myös suuri vaikutus, kuinka aktiivisesti synnyttäjä sai osallistua häntä koskeviin päätöksiin. Puutteellinen vuorovaikutus oli iso osa kertomuksia, ja vuorovaikutukseen tulisikin panostaa enemmän. Kivunhoidolla ja informatiivisella vuorovaikutuksella oli myös suuri vaikutus synnytyskokemukseen. Organisaatiotasolla synnytysväkivallan esiintymistä voitaisiin ennaltaehkäistä takaamalla kätilöille riittävät resurssit, jotta heillä olisi aikaa synnyttäjän huomioimiseen ja aitoon kohtaamiseen. Tuloksista käy myös ilmi, kuinka synnytysväkivalta on lähtöisin aina synnyttäjän omasta kokemuksesta. Tulosten perusteella synnytysväkivaltakokemusten ennaltaehkäisyssä on ensisijaisen tärkeää synnyttäjän kunnioittaminen ja yksilöllinen kohtaaminen.
Synnytysväkivaltaa ei ole vielä tutkittu Suomessa, joten aiheen tutkiminen sen tunnistettavuuden parantamiseksi olisi suositeltavaa. Tämän opinnäytetyön tulokset kertovat vain äitien näkökulman aiheesta, joten kätilöiden näkökulmasta aiheen tutkiminen voisi olla kannattavaa. Mielenkiintoista olisi myös näiden näkökulmien vertailu synnytysväkivallan kokemuksen laajemman ymmärtämisen vuoksi.