Aseptiikan toteutumista estävät ja edistävät tekijät hemodialyysipotilaan hoitoympäristössä : hoitajien näkemyksiä hemodialyysipotilaiden hoitotyössä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nefrologian klinikalla
Hautaluoma, Milla (2011)
Hautaluoma, Milla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112615672
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011112615672
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoitus on kuvata hemodialyysipotilaiden hoitoympäristön aseptiikan haasteita hoitohenkilökunnan näkökulmasta. Opinnäytetyöni on osa projektia Aseptiikan ja käsihygienian kehittäminen hemodialyysipotilaan hoitotyössä. Projekti on toteutettu yhteistyössä Metropolia ammattikorkeakoulun ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin nefrologian klinikan kanssa.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelulla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erään dialyysiyksikön hoitohenkilökunnalta. Haastatteluun osallistui yhteensä kuusi hoitajaa. Haastatteluissa saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston abstrahoinnin tuloksena opinnäytetyön kahdeksi pääkategoriaksi muodostuivat hoitoympäristön estävät tekijät aseptiikan toteutumisessa sekä hoitoympäristön edistävät tekijät aseptiikan toteutumisessa.
Tulosten perusteella haastateltavat mielsivät, että hoitoympäristöllä on vaikutusta aseptiikan toteutumiseen. Haastateltavat myös kokivat, että aseptiikalla on suuri merkitys hemodialyysipotilaan hoitotyössä. Haastateltavien mukaan merkittävin aseptiikan toteutumiseen estävästi vaikuttava tekijä heidän hoitoympäristössään oli tilojen ahtaus. Haastateltavat kokivat, että tilojen ahtauden vuoksi toimenpiteiden suorittaminen oli vaikeaa ja näin ollen aseptinen työskentely myös hankaloitui. Tilojen ahtauden vuoksi myös hoitajan ergonominen työskentely hankaloitui. Tulosten perusteella tilojen ahtauteen vaikuttivat potilaspaikan ahtaus sekä potilastuolien ja dialyysikoneiden suuri koko. Aseptiikkaa edistävänä tekijänä tulosten perusteella esiin nousi hoitovälineiden helppokäyttöisyys ja niiden sijoittelu. Merkittävin aseptiikkaa edistävä tekijä oli aseptiikan riittävä ohjaus ja koulutus. Koulutuksia järjestettiin haastateltavien mukaan riittävästi ja hoitajilla oli mahdollisuus päästä myös lisä koulutuksiin.
Tulokset osoittavat, että tilojen ahtaus toimii estävänä tekijänä aseptiikan toteutumisessa hemodialyysipotilaan hoitotyössä. Kuitenkin muutto suurempiin tiloihin ei ole mahdollinen, eikä dialyysikoneiden ja potilastuolien kokoa voida muuttaa. Tämän vuoksi aseptiikan kehittäminen voitaisiin aloittaa keskittyen pienempiin asioihin. Aseptiikkaa voitaisiin alkaa kehittämään kiinnittämällä huomio hoitokorien säilytykseen ja tiettyjen hoitovälineiden sijoitteluun. Hoitokoreille voitaisiin suunnitella oma säilytystila, minkä myötä vältyttäisiin hoitokorien säilyttämiseltä lattialta ja ehkäistäisiin hoitokorien välityksellä tapahtuva mahdollinen mikrobien leviäminen. Myös tiettyjä hoitovälineitä voitaisiin säilyttää potilaspaikkojen yhteydessä. Tällöin välineen unohtuessa tai kontaminoituessa hoitajan ei tarvitsisi lähteä potilaspaikalta välinettä hakemaan, vaan se olisi helposti saatavilla. Näin myös vältyttäisiin potilaspaikan ympärillä tapahtuvalta ohikululta jonka myötä steriilipöytä on vaarassa kontaminoitua.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin teemahaastattelulla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erään dialyysiyksikön hoitohenkilökunnalta. Haastatteluun osallistui yhteensä kuusi hoitajaa. Haastatteluissa saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Aineiston abstrahoinnin tuloksena opinnäytetyön kahdeksi pääkategoriaksi muodostuivat hoitoympäristön estävät tekijät aseptiikan toteutumisessa sekä hoitoympäristön edistävät tekijät aseptiikan toteutumisessa.
Tulosten perusteella haastateltavat mielsivät, että hoitoympäristöllä on vaikutusta aseptiikan toteutumiseen. Haastateltavat myös kokivat, että aseptiikalla on suuri merkitys hemodialyysipotilaan hoitotyössä. Haastateltavien mukaan merkittävin aseptiikan toteutumiseen estävästi vaikuttava tekijä heidän hoitoympäristössään oli tilojen ahtaus. Haastateltavat kokivat, että tilojen ahtauden vuoksi toimenpiteiden suorittaminen oli vaikeaa ja näin ollen aseptinen työskentely myös hankaloitui. Tilojen ahtauden vuoksi myös hoitajan ergonominen työskentely hankaloitui. Tulosten perusteella tilojen ahtauteen vaikuttivat potilaspaikan ahtaus sekä potilastuolien ja dialyysikoneiden suuri koko. Aseptiikkaa edistävänä tekijänä tulosten perusteella esiin nousi hoitovälineiden helppokäyttöisyys ja niiden sijoittelu. Merkittävin aseptiikkaa edistävä tekijä oli aseptiikan riittävä ohjaus ja koulutus. Koulutuksia järjestettiin haastateltavien mukaan riittävästi ja hoitajilla oli mahdollisuus päästä myös lisä koulutuksiin.
Tulokset osoittavat, että tilojen ahtaus toimii estävänä tekijänä aseptiikan toteutumisessa hemodialyysipotilaan hoitotyössä. Kuitenkin muutto suurempiin tiloihin ei ole mahdollinen, eikä dialyysikoneiden ja potilastuolien kokoa voida muuttaa. Tämän vuoksi aseptiikan kehittäminen voitaisiin aloittaa keskittyen pienempiin asioihin. Aseptiikkaa voitaisiin alkaa kehittämään kiinnittämällä huomio hoitokorien säilytykseen ja tiettyjen hoitovälineiden sijoitteluun. Hoitokoreille voitaisiin suunnitella oma säilytystila, minkä myötä vältyttäisiin hoitokorien säilyttämiseltä lattialta ja ehkäistäisiin hoitokorien välityksellä tapahtuva mahdollinen mikrobien leviäminen. Myös tiettyjä hoitovälineitä voitaisiin säilyttää potilaspaikkojen yhteydessä. Tällöin välineen unohtuessa tai kontaminoituessa hoitajan ei tarvitsisi lähteä potilaspaikalta välinettä hakemaan, vaan se olisi helposti saatavilla. Näin myös vältyttäisiin potilaspaikan ympärillä tapahtuvalta ohikululta jonka myötä steriilipöytä on vaarassa kontaminoitua.