Kotihoito ja palveluasuminen: Henkilökunnan osaaminen suun ongelmien havaitsemisessa ja päivittäisessä suunhoidossa
Mattila, Terhi; Virtanen, Lilli (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628747
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121628747
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli selvittää laadullisin tutkimusmenetelmin Keusoten (Keski-Uudenmaan sotekuntayhtymän) kotihoidon ja palveluasumisen hoitohenkilökunnan osaamista suun ongelmien havaitsemisessa ja asiakkaiden päivittäisessä suunhoidossa. Tavoitteenamme oli selvittää hoitohenkilökunnan valmiuksia ja osaamista asiakkaiden suun terveydenhoidossa, sekä siten myös käsitellä onnistuneita käytänteitä ja mahdollisia puutteita. Opinnäytetyömme raporttia/tuloksia tullaan hyödyntämään Keusoten vanhuspalveluiden kehittämisessä. Hyödynsaajina opinnäytetyössämme olivat Keusote, sekä sen piirissä oleva hoitohenkilökunta ja ikääntyneet.
Aineistonkeruumenetelmänämme oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Toteutimme haastattelut 3-4 hengen ryhmissä, yhteensä neljä ryhmähaastattelua, joista kaksi kotihoidon piiristä ja kaksi palveluasumisen piiristä. Haastatteluihin osallistui yhteensä 13 henkilöä. Aineistoanalyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Haastateltavien kokemukset osaamisestaan iäkkäiden suunhoidossa olivat vaihtelevia. Suunhoito koettiin osaksi perushoitoa, mutta sen myönnettiin jäävän muiden päivittäisten toimien rinnalla toissijaiseksi hoitohenkilöstön kiireellisen aikataulun vuoksi. Kotihoidon haasteena olivat mm. lyhyet asiakaskäynnit ja palveluasumisessa monisairas asiakaskunta. Muistisairaiden päivittäinen suunhoito koettiin haasteelliseksi asiakkaan yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Iäkkäiden suun terveydestä oltiin huolestuneita. Käytännön työ oli opettanut luovien ratkaisuiden käyttöä iäkkäiden asiakkaiden suun terveyden edistämisessä. Suunhoidon kirjaukset asiakkaan hoitosuunnitelmassa nähtiin yleisesti puutteellisina, minkä koettiin vaikuttavan päivittäisen suunhoidon jäämiseen puutteelliseksi.
Keräämämme aineiston mukaan todettiin hoitajan oman aktiivisuuden vaikuttavan merkittävästi asiakkaan suunhoidon toteutumiseen. Ikääntyneen suun terveyttä pidettiin tärkeänä asiana ja haastattelutilanteista ilmeni aiheen laajempi pohdinta ja toimivien ratkaisujen mietintä. Lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksen yhteydessä saatua opetusta suunhoidosta pidettiin yleisesti suppeana ja lisäkoulutus iäkkäiden suunhoitoon koettiin tarpeelliseksi.
Aineistonkeruumenetelmänämme oli puolistrukturoitu teemahaastattelu. Toteutimme haastattelut 3-4 hengen ryhmissä, yhteensä neljä ryhmähaastattelua, joista kaksi kotihoidon piiristä ja kaksi palveluasumisen piiristä. Haastatteluihin osallistui yhteensä 13 henkilöä. Aineistoanalyysimenetelmänä oli induktiivinen sisällönanalyysi.
Haastateltavien kokemukset osaamisestaan iäkkäiden suunhoidossa olivat vaihtelevia. Suunhoito koettiin osaksi perushoitoa, mutta sen myönnettiin jäävän muiden päivittäisten toimien rinnalla toissijaiseksi hoitohenkilöstön kiireellisen aikataulun vuoksi. Kotihoidon haasteena olivat mm. lyhyet asiakaskäynnit ja palveluasumisessa monisairas asiakaskunta. Muistisairaiden päivittäinen suunhoito koettiin haasteelliseksi asiakkaan yhteistyökyvyttömyyden vuoksi. Iäkkäiden suun terveydestä oltiin huolestuneita. Käytännön työ oli opettanut luovien ratkaisuiden käyttöä iäkkäiden asiakkaiden suun terveyden edistämisessä. Suunhoidon kirjaukset asiakkaan hoitosuunnitelmassa nähtiin yleisesti puutteellisina, minkä koettiin vaikuttavan päivittäisen suunhoidon jäämiseen puutteelliseksi.
Keräämämme aineiston mukaan todettiin hoitajan oman aktiivisuuden vaikuttavan merkittävästi asiakkaan suunhoidon toteutumiseen. Ikääntyneen suun terveyttä pidettiin tärkeänä asiana ja haastattelutilanteista ilmeni aiheen laajempi pohdinta ja toimivien ratkaisujen mietintä. Lähihoitaja- ja sairaanhoitajakoulutuksen yhteydessä saatua opetusta suunhoidosta pidettiin yleisesti suppeana ja lisäkoulutus iäkkäiden suunhoitoon koettiin tarpeelliseksi.