V-sarjaan kuuluvien kemiallisten taisteluaineiden rakennetutkimus NMR- ja LC-MS-tekniikoilla
Immonen, Petri (2020)
Immonen, Petri
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101081098
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202101081098
Tiivistelmä
Hermomyrkyt ovat kemiallisia aseita, jotka ovat usein organofosfaatti-pohjaisia yhdisteitä. Hermomyrkyt toimivat asetyylikoliiniesteraasin inhibiittorina sitoutumalla siihen, häiriten asetyylikoliinin normaalia hajoamista koliiniksi ja asetaatiksi neuronissa. Koska neuroni ei voi palata lepotilaansa vastaanottamaan uutta signaalia hermomyrkyn sitoutumisen johdosta asetyylikoliiniesteraasiin, neuronin reseptorit stimuloituvat jatkuvasti. Neuronien jatkuva stimuloituminen aiheuttaa esimerkiksi epileptisiä kohtauksia, hikoilua, ripulointia, lihaskouristuksia ja pupillien supistumista. Liian hidas altistumisen hoitaminen voi johtaa kuolemaan. Opinnäytetyö tehtiin VERIFINille (Kemiallisen aseen kieltosopimuksen instituutti). Opinnäytetyön tavoitteina oli NMR- ja LC-MS-tekniikkaa käyttäen tutkia VG- ja CVX-hermomyrkkyjen rakennetta ja tutkia kuinka kyseiset yhdisteet hajoavat happamissa ja emäksissä olosuhteissa. Näiden tutkimusten avulla oli tarkoitus saada aikaiseksi lista attribuutiomarkkereista, joiden avulla voidaan selvittää yhdisteiden alkuperä. Happamia ja emäksisiä olosuhteita mallinnettiin suolahapolla ja natriumhydroksidilla. VG:n hajoamista tutkittiin niin happamassa kuin emäksisessä olosuhteessa ja CVX:n hajoamista vain emäksisessä. Hajottamattomista VG:stä ja CVX:stä onnistuttiin selvittämään epäpuhtauksia käytettyjen tekniikoiden avulla. Hajoamistutkimuksessa huomattiin, ettei käytetty suolahapon väkevyys ollut tarpeeksi vahva hajottamaan VG:tä. Natriumhydroksidi osoittautui toimivan hyvin VG:n ja CVX:n hajottamisessa. Hajoamistuotteita saatiin listattua. Tutkimuksessa onnistuttiin listaamaan joitain attribuutiomarkkereita, joilla voidaan selvittää VG:n ja CVX:n alkuperää. Opinnäytetyössä tutkitut asiat vaativat vielä lisätutkimusta, ja työn aikana löydettiin asioita, joita tulisi vielä tutkia tarkemmin. Lisäksi työn menetelmiä tulisi hieman enemmän miettiä ja optimoida, jotta kyseisiä aineita voitaisiin tutkia tarkemmin ja helpommin. Varsinkin referenssinäytteiden käyttö, helpottaisi työtä merkittävästi tarkentaen edelleen tuloksia. Huolimatta opinnäytetyön laajuudesta, pienistä ongelmista ja osittain tuloksettomuudesta voidaan sanoa, että opinnäytetyössä saavutettiin sille asetetut tavoitteet.